Kirjoittaja
Kolmekymppinen,
naimisissa oleva ja kahden(edellisestä liitosta olevan) teinin äiti.
Silti lapsettomuus on ollut osa elämäämme jo yhdeksättä vuotta, kun olemme tuloksetta yrittäneet, yrittäneet ja yrittäneet..
Kuulunen sitten kastiin lapsellinen lapseton, mutta se ei tee tästä kipeästä asiasta yhtään sen helpompaa..
Kestotilaus
Tilaa blogini täältä
Nappien koodit ja
linkitysohjeet
täältä !!!
Kopioinnin pystyt suorittamaan
vain ylläolevan linkin kautta!
Rukous
"Rakas Taivaan Isä.
Miksi äiti itkee?
Miksi isällä on niin raskaat askeleet?
Minäkö heille olen surua tuottanut,
kun vain katselen täältä kaukaa
enkä tule vaikka he odottavat niin kovasti,
että raskain sydämin käyvät iltaisin nukkumaan.
Voitko, Taivaan Isä,
äitiä lohduttaa,
pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?
Voitko isän olkaa taputtaa,
ettei niin kumarassa hän ois?
Kerro heille, Taivaan Isä,
etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.
Kerro, että jotkut lapset taivaassa
niin rakkaita Luojalleen on,
ettei heitä malttaisi millään antaa pois.
Huomaisipa äiti,
kun hänen luokseen
lennän perhosena ikkunaan.
Tietäisipä isä,
miten tuulen mukana
hänen poskeaan silittää saan.
Vielä joskus saan
siemenenä kasvaa äidin vatsassa
ja isän vahvat käsivarret ympärilläni tuntea.
Ja kun vihdoin kohtaamme,
löytää tarkoituksensa pettymys jokainen.
Ne on kestettävä, jotta juuri minä syntyisin.
Niin ikävä on kaukana täällä äitiä ja isää.
Koska saan mennä, Taivaan Isä,
joko pian pääsen omaan kotiin?"
Helmiä
Jos olet pieni puu tuulisen mäen rinteellä niin ole kaikkein paras pieni puu juuri sillä paikalla !!!
Muumipeikko ja Niiskuneiti löysivät kevään ensimmäisen leskenlehden. "Laitetaan sen päälle lasikupu, niin se kestää kylmät yöt", ehdotti Niiskuneiti. "Ei laiteta, se pärjää paremmin kun sillä on vähän vaikeaa", sanoi Muumipeikko.
"On niitä, jotka jäävät ja toisia, jotka lähtevät. Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa eikä koskaan saa antaa periksi."
- Nuuskamuikkunen -
|
01.06.2011 - 16:38 / Kategoriat: ei kategorioita
Elämässä on tapahtunut aivan mielettömästi kaikkea - suurimmilta osin pelkkää hyvää kuitenkin =) Olen löytänyt rinnalleni oman sielunkumppanini - miehen, jota rakastan enemmän kuin taivaalla on tähtiä <3 Olemme eläneet yhdessä jo viime vuoden heinäkuusta saakka eli pian vietämme vuosipäivää, vaikka olemmehan me tunteneet toisemme jo useamman vuoden.
Alkuelämäämme tosin mutkistivat todella paljon muut ihmiset (exät), jotka keskittyivät enemmänkin meidän elämäämme kuin omiinsa, nyt sekin alkaa onneksi jo olemaan mennen talven lumia. Heillä kun tuntui uusista kumppaneistaan huolimatta olevan pääelämäntehtävänä vaikeuttaa meidän. Ja ehkä se ei olisi tuntunut niin musertavalta ja piinaavalta, jos olisin osannut vain ottaa rennommin, ja olla välittämättä kaikista pahoista puheista. Se vaan oli helpommin sanottu kuin tehty..
En ollut koskaan uskonut voivani tuntea toista ihmistä kohtaan näin, kun miestäni kohtaan tunnen. Kuten hänellekkin yksi päivä sanoin, niin en ole tainnut koskaan ennen elämässäni olla edes onnellinen ennen häntä. Enää ei tarvitse pelätä yhtään mitään, eikä miettiä mitä voisi sanoa ääneen. Olen myös viimein ymmärtänyt, etten ollutkaan niin paska ihminen, kuin miksi exäni oli opettanut minut itseni tuntemaan. En olekkaan syyllinen hänen hermostumisilleen, suuttumisilleen, lyönneilleen.. Siitä kertoo jo sekin, että hänen uusi kumppaninsa koki sen muutama viikko sitten jo toistamiseen... Ei se vanha koira vaan uusia temppuja opi..
Elämääni kuuluu tällä hetkellä mieheni lisäksi "omat" teinit, joista toinen täyttää muutaman kuukauden päästä sen 18v, sekä "miehen lapset", joita on kaksi alle kouluikäistä. Yhteisistäkin lapsista on ollut puhetta, ja ne ovat suuren suuri haave, jos Jumala vain suo, ja toivottavasti soisi, koska saa tulla jos on tullakseen <3
Mutta valtakunnassa siis kaikki aivan loistavasti <3
HYVÄÄ KESÄÄ KAIKILLE <3<3<3
23.07.2010 - 23:36 / Kategoriat: ei kategorioita
Anteeksi hiljaisuus.. Elossa kuitenkin, lupaan päivittää tätä lähiaikoina!!! Olette rakkaita <3<3<3
04.03.2010 - 01:35 / Kategoriat: ei kategorioita
28.01.2010 - 01:35 / Kategoriat: ei kategorioita
..kuu valaisee
pimeyteen luo varjot huoneeseen
en unta saa
sua vain aattelen
ikävää, kipeää kannan sisälläin
sinut kadotin, yöhön vajosin
miestä kaipaavaa vain muistot lohduttaa
mä putoan uniin kauneimpiin
hetkiin menneisiin
kun kanssas olla sain
taas katoan, öisiin maisemiin
päiviin eilisiin, yhteisiin unelmiin
mä putoan
yö tummentuu, sammuu kuu
mielessäni nään
kun ääriviivas piirtyy pimeään
kuin hymyillen, hyväillen oisit sylissäin
sinut kadotin, yöhön vajosin
miestä kaipaavaa vain muistot lohduttaa
mä putoan uniin kauneimpiin
hetkiin menneisiin
kun kanssas olla sain
taas katoan öisiin maisemiin
päiviin eilisiin
yhteisiin unelmiin
mä putoan
uniin kauneimpiin
hetkiin menneisiin
kun kanssas olla sain
taas katoan öisiin maisemiin
päiviin eilisiin, yhteisiin unelmiin
mä putoan..
25.12.2009 - 00:36 / Kategoriat: ei kategorioita
Käyköhän täällä kukaan enää edes kurkkimassa ?
16.04.2009 - 00:51 / Kategoriat: ei kategorioita
Täällä minun blogissani on ollut viime aikoina äärettömän hiljaista.. minulla on siitä suunnattoman huono omatunto, sillä tämä on ollut oikea henkireikä elämän todella vaikeissa tilanteissa..
Tuntuu vain että minulla ei ole mitään sanottavaa.. ja jos sanottavaa olisikin se on vain yhtä ja samaa toistoa, minkä olen jo kaiken täällä niin moneen kertaan kirjoittanut, ja kuitenkin kun mikään ei ole muuttunut. Olen triljoona kertaa miettinyt kirjoittavani tänne sen viimeisen postauksen - the end, mutta jokin minussa pistää niin lujaa vastaan.
Vaikka tiedän tämän kaiken olevan osaltamme ohi, pelkään että jos kirjoitan tuon the endin tänne, hautaan kaiken lopullisesti. se tuntuu niin lopulliselta ja peruuttamattomalta. Oon typerä! tiedän ettei se mitään muuttaisi..
Minuun sattuu kerran kuussa lujempaa kuin kukaan voi koskaan käsittää, se on se päivä kuukaudesta, kun aina totean, että ei vieläkään/taaskaan.. ei, emme ole enää puhuneet hoidoista, emme yleensäkkään lapsesta/lapsettomuudesta.. se asia on haudattu jonnekkin todella syvälle.
Ainoa asia mistä huomaan, kuinka paljon sisälläni on tuskaa, on se, että itken todella herkästi. ehkä sydämessäni on jo niin täyttä, ettei sinne sitten mahdu enää enempää.. en tiedä
olen miettinyt sitäkin, että patoutuuko nuo kaikki sanomatta jäävät asiat nyt sisälleni, jonnekkin niin syvälle, että joku päivä vielä räjähtää - lujaa ja peruuttamattomasti..
Kaikesta huolimatta olen onnellinen - niin hyvin kuin voin, vaikka ikuisesti meiltä jäikin Onni puuttumaan..
siltikään en pysty tätä(kään) niihin sanoihin päättämään..
21.01.2009 - 17:23 / Kategoriat: Arkea
Ensimmäisenä täytyy sanoa, että onpas täällä muuttunut systeemit, kun en meinannut osata kommentteja hakea, enkä kirjoittamista aloittaa..
Ja sitten.. kyllä täällä elossa ollaan - toisina päivinä enemmän ja toisina vähemmän. Paljon toi viime vuoden loppu surua toisensa jälkeen. Läheisten ihmisten kuolemia - niin minun läheisteni kuin meidän rakkaan teinipoikammekin läheisten. Joten paljon on mahtunut mukaan surua ja kyyneliä.
Nyt kun olemme päässet joulun ja uuden vuoden ylitse, on olo kuin jyrän alle jääneellä.. Se kaikki on syvällä sydämessä, ja koska nyt on selvinnyt kaikesta pakollisesta robotin lailla, tuntuu että kaikki surun tunteet on jämähtänyt tuonne jonnekkin..
Mitä tulee tähän blogiin niin en ole edes käynyt täällä kuukausiin, enkä olisi tullut nytkään, ellei ystävä olisi sanonut, että täällä on minusta kyselty. Pelkkä ajatuskin tänne tulosta on tuntunut liian ahdistavalta ja kipeältä.. Eikä minulla sitäpaitsi ole enää mitään sanottavaakaan.
Olen aikoinani aloittanut tämän blogin, jotta voisin purkaa tuon niin helvetin kipeän asian tuomia ajatuksia, tuskan ja kyynelien hetkiä - kuin myös niitä toivon ja onnenhippusten hetkiä, kun vielä jaksoi toivoa.. Mutta nyt olen jo tajunnut sen, että minä olin se joka tippui kelkasta aikoja sitten.. Pakko se vaan on ollut myöntää, että ME EMME ONNISTU!!!
Tänään alkoivat menkat - kaksi viikkoa myöhässä.. tiedättekö sen tunteen, kun voi "kuvitella/uskotella" itselleen, että entäs jos nyt oliskin ollut meidän vuoromme.. entäs jos.. entäs jos.. No tänään selvisi, ettemme me.. ettemme me.. Ihminen on niin hemmetin tyhmä, että heti luulee ja toivoo, kun hiukan on myöhässä. Joo, olen katkera.. tai ei - OLEN PETTYNYT - JÄLLEEN..
Mutta kaikesta huolimatta elossa täällä ollaan - juuri ja juuri..
20.10.2008 - 21:40 / Kategoriat: Arkea
Takana vapaa viikonloppu ja jo sitten taas yksi työpäiväkin. Töissä armoton kiire. Olen autellut taas viime viikosta saakka muilla osastoilla, ja niin teen vielä tämänkin viikon, eli hyvästi pitkät aamu-unet, sillä iltavuoro vaihtuikin sitten aamuihin ja töissä on oltava 7.30 *huoh*. Vaikka olenpahan kyllä sitten ihmisten aikaan kotonakin, mutta onko tuosta nyt sitten hyötyä, kun tämänkin illan olen ollut kuin nukkuneen rukous. Viikonloppu tosiaan oli ja meni. Oltiin molemmat -tai siis kaikki- vapaalla. Ihanaa. Tosin aivan liian nopeastihan tuo aina menee. Perjantaina kun tulin töistä käytiin asioilla ja kaupoilla, ja sit tultiinkin takasin kotiin. Lämmitettiin sauna, ja oltiin vaan. Launtaina mentiin sukulaisiin synttäri-kahveille, ja siellä vierähtikin koko ilta. Hauskaa oli, ja oli ihan mukava välillä päästä muuallekkin, kun tuntuu että tää elämä on mennyt vähän kotona nyhväämiseksi nykyään. Töiden jälkeen on aina niin poikki, ettei millään jaksaisi lähteä minnekkään. Ennemmin touhuilee kotona, ja vaan on. Sunnuntaina sitten kahviteltiin mun vanhenemista meillä, ihan muutamien ihmisten kesken, ja siinähän sekin päivä vierähti. Yllättävästi noissa aina menee koko päivä, vaikka iltapäivällä jo ekat vieraat tulikin. Kasin aikaan kuitenkin vasta viimeinen perhe lähti, joten eipä siinä jäänyt aikaa muuhun, kuin siihen, että syötiin, saunottiin, ja katseltiin telkkaa. En ymmärrä minne kaikki voimat on hävinnyt. Koko ajan haukottelen. Mua on varmaan purru joku unikärpänen =) Kai tää sade ja pimeys vain vaikuttaa niin paljon, sillä en varmasti ole ainoa ihminen tässä jamassa, tällä hetkellä. Syksyn "riemuja" - pimeys, haukottelut ja kynttilänvalo =) Kyllä tämä tästä helpottaa - viimeistään huhti-toukokuun vaihteessa..Mun sanoin sitten puhelinkin tänään sopimuksensa irti =( sehän tippui tossa kuukausi takaperin vessanpyttyyn, ja nyt se sitten lopetti yhteistyön. Ihan niinkuin muuten olis ylimääräistä rahaa.. Se vaan kesken työpäivän alkoi prenkkaamaan, sammui, sit syttyi taas itsellään valot, ja taas sammui.. ihan seko =) Kyllä otti päähän!Kaupoilla käydessä käytiin sitten Teknisillä puhelinkaupoilla, ja mies osti mulle uuden nokialaisen - 7310 Supernovan. Ihan hienon näköinen puhelin *kiitos rakas* Nyt kelpaa sitten taas pitkän aikaa =) Ja kaikkea uhmaten hain tänään sitten koruuni tämänkin -  Mutta nyt suihkuun ja sitten oman kullan kainaloon nukkumaan. Kauniita unia jokaiselle, ja hyvää alkuviikkoa kaikille !
18.10.2008 - 23:00 / Kategoriat: Arkea
Sain muuten rakastakin rakkaammalta aviomieheltäni syntymäpäivälahjaksi tälläisen ihanaakin ihanamman nomination-korun
ja ekana "osana/laattana" siinä siis - 
Ensi viikolla ajattelin hakea siihen seuraavan eli sen roosa nauha-laatan.
Päivitin tänään meidän talouden leffat.
Kylläpä niitä jo onkin mielettömästi - 338 kpl =)
16.10.2008 - 20:41 / Kategoriat: Arkea
Jälleen vuosi lisää ikää.
32 vuotta.
Onkohan mulla vielä puolet elämää jäljellä, vai enemmänkin..
Aika menee mieletöntä vauhtia. Juuri olin 16v ja ihan pienen pojan äiti
ONNEA JA SUOJELUSTA HAIKKIKSELLE PERHEINEEN PIENEN POIKAVAUVAN JOHDOSTA <3
"Hyväillä, helliä, anteeksi antaa,
silittää päätä ja sylissä kantaa.
Lauluja laulaa, riisua, pukea,
nukuttaa, syöttää ja satuja lukea.
Kuivata nenää, pyyhkiä suuta,
kaikkea tätä ja paljon muuta!"
ETTÄ MINÄ RAKASTAN MIESTÄNI PALJON!!!
KOKO <3:TÄNI!
KIITOS RAKAS, KUN OLET SIINÄ<3
12.10.2008 - 22:34 / Kategoriat: Arkea
Takana ihana viikonloppu. Töissä se tosin puoliksi meni, kun perjantaina olin illassa töissä ja lauantaina oltiin molemmat. Mä pääsin lauantaina jo yhdeltä, mies tuli kolmen aikaan. Vettä tuli kuin esterin ämpäristä koko päivän, mutta eipä tuo mitään haitannut. Mä laitoin ruuan heti töiden jälkeen ja siivoilin kämpän. Mies tuli siis suoraan siistiin kotiin ja ruuan ääreen =)
Kerrankos noinkin päin, meillä kun tuo keittiö on oikeasti yleensä vallan miehen valtakuntaa. On ollut aina. Meillä kun lapset oli pieniä, ja mä laitoin ruokaa, niin lapset valitti ettei se maistu yhtään miltään.. =D Mies taitaa paljon paremmin tuon mausteiden käytön ilmeisesti. No, mutta kelpasi ruoka kuitenkin kaikille, ja oli kuulemma ihan hyvääkin.
Ruuan jälkeen lähdettiin mun vanhemmilla käymään iltakahvilla, ja katsottiin/tarkastettiin samalla että poika pääsi turvallisesti perille. Hän kun mopoili sinne yökylään. Ja hienosti ja hyvinhän poika oikeasti ajelee. Ajaa nätisti tien sivussa, vilkuttaa ajoissa ja muistaa katsoa myös taakse, seuraa liikennettä. Muutakin kuin siis silloin kun äiti on näkemässä. Tiedän sen siitä, kun "pikkulinnut" on kertonut sen jo muutenkin.
Illalla katseltiin jo tuo kerran mainitsemani leffa "8 päivää ensi-iltaan", joka oli todella hyvin. Se on romanttinen komedia, ja olikin pitkästä aikaa sellainen leffa, jossa todellakin sai nauraa, eikä mieskään nukahtanut - ei edes pilkkinyt =) Joten siinä leffassa riitti niin naurua kuin kyyneliä. Leffan jälkeen lämmitettiin sauna, ja saunottiin rauhassa. Ilman kiireen kiirettä. Kerrankin. En edes muista koska oltais ees katseltu yhdessä leffaa.
Ollaan oikeesti syntisen vähän vietetty kunnolla yhteistä aikaa viime aikoina. Kaikki ylimääräinen aika - jota on todella vähän, ollaan vaan koko ajan koitettu tehdä jotain rästitöitä, ei olla KUNNOLLA puhuttu. Ollaan vaan, muttei kuitenkaan läsnä. Vaikea selittää mitä oikein tarkoittaa.
Tämä päivä siivoiltiin jälleen pihamaita. Aurinko paistoi täysillä koko päivän, ja aivan mielettömän upea ilma. Mieskin puhui useaan otteeseen KEVÄÄSTÄ =) Ei se mun rakas oikeasti noin sekaisin ole =)
Mutta siistiä tuli siis, ja tulipahan oltua koko päivä pihallakin.
Kaiken kaikkiaan ihana viikonloppu.
Ensi viikko olisikin sitten onneksi aamuvuoroa työmaalla, hyvä, niin ehtiipähän viikollakin hieman jotain tekemään. Mun kun ei tule aamuisin kotona aloitettua mitään hommia, kun koko aika menee siihen että kyttää kelloa, että koska pitäisi lähteä töihin. Tosin niissä on sitten taas se hyvä puoli, että saa nukkua, eikä tarvi herätä kukonlaulun aikaan. Molemmissa on hyvät puolensa.
Lapsilla onkin loppuviikko sitten syyslomaa, joten senkin suhteen hyvä kun on aamuvuoroa, ehtii olemaan niidenkin kanssa enemmän. Ensi viikonloppu onkin vapaata =D JEE!
Niin ja torstaina mä vanhenenkin taas yhdellä vuodella *kääk*
Mutta nyt iltatoimille ja nukkumaan. Kello soittaa nimittäin puoli kuusi..
Kauniita unia ja oman kullan kuvia kaikille <3
11.10.2008 - 21:51 / Kategoriat: Arkea
Takana 1h 47min. kyyneliä..
Katseltiin nimittäin "uusi" kotimainen leffa "8 PÄIVÄÄ ENSI-ILTAAN".
Mieletön leffa!!!
KP 1 (24/21-32)
..ja jälleen hartiat hivenen painavimpana...
09.10.2008 - 23:18 / Kategoriat: Arkea
Ja tälläisen Nomination-rannekorun minä ehdottomasti haluaisin, tämähän on sellainen rannekoru, johon saa ostettua erilaisia kuvaosia aina sen mukaan mikä on kenellekkin tärkeää - IHANA!!!Tämä verran löysin perustietoa-Nomination Italy perustettiin vuonna 1987 jonka ajatus oli koru joka toisi esiin kantajan persoonallisuutta. Kehitettiin uudenlainen perusranneke johon voitaisiin liittää laattoja. Ja idea on vielä sama. Yhtä raikkaan ja persoonallisen näköinen koru on yhtäkkiä tullut Suomeen. Koululaisilla näkyy Nomination-rannekkeita jopa kaksi kappaletta ja ihmiset ostavat toisilleen joululahjaksi värikkäitä laattoja. Nomination Italy on kehittänyt uudenlaisia rannekkeita ja sarjoja, mutta perus-sarja Composable on edelleen suosituin.Rannekkeita ja laattoja voidaan ostaa melkein kaikista korukaupoista ja laattojen hinnasto alkaa 16€ ja eteenpäin. Perus-ranneke (hopea) maksaa n. 20€ ja mukana tulee yksi laatta.
09.10.2008 - 23:10 / Kategoriat: Arkea
Haluan muistuttaa kaikkia erittäin tärkeästä asiasta - eli Roosa Nauha kampanja (http://www.cancer.fi/roosanauha/)
= en vieläkään saa linkitettyä tänne, enkä vieläkään tiedä syytä siihen =(
Tänään hain itselleni kaksi tälläistä ihanaa unikko-heijastinta, joista Syöpäsäätiön Roosa Nauha - rahastoon menee 1,- per heijastin
Tässä uusin muki, jonka sain tänään kokoelmiini =) Muki on nimeltään Talvinuotio ja on Joulun 2008 muki. Ihana =)
03.10.2008 - 22:52 / Kategoriat: Arkea
Ai niin..
Poika toi yksi päivä tällä viikolla kokeen kotiin, ja aiheena oli ihmisen biologia. Numerokin oli hyvä - 8!!
Koetta lukiessani ja katsellessani, huomasin hämmästyksekseni, että koe piti sisällään jopa lapsettomuutta käsitteleviä kysymyksiä!!!???? Hämmästyttävää, että tuon ikäisille jo opetetaan tuosta aiheesta. Siis hyväkin asia, mutta jäin miettimään, että onko lapsettomuus oikeasti jo niin "yleistä", että se kuuluu aiheisiin. Minulle nimittäin ei ole koulussa moisia opetettu. Ja meillä poika muuten oli jopa osannut vastata aiheen kysymyksiin täydellisesti =)
Kaikista ihanin kohta koko kokeessa oli kuitenkin, kun pojille oli osoitettu kysymys joka kuului näin - MITÄ TEET JOS VAIMOLLASI ON PMS-OIREITA? *joo, en tiedä kuka nämä kysymykset on tehnyt ja keksinyt* mutta pojan vastaus kuului - "EN ÄRSYTÄ JA TEEN KOTITYÖT JA LAITAN VAIMOLLE RUOKAA. JA TUON SILLE SUKLAATA JA KUKKIA" *voi mun ihanaa kultaista poikaani* =D
Mä sanoinkin pojalle, että voi kulta rakkaani, jos noin toimit sitten kun sinulla on vaimo, niin sinulla ei ole elämässä mitään hätää.. =D
|
