Päätinpä pitkästä aikaa tulla tännekkin raapustamaan kuulumisia, kun edellisestä "kunnon" postauksesta on ainakin =) sata vuotta aikaa =D Ei vaan ole ehtinyt kirjoitella, ja eikä ole oikein ollut mitään asiaakaan, joten tuli melkeinpä huomaamatta pienoinen blogi-tauko. Päivittäin on kyllä tullut käytyä lueskelemassa kaikkien ystävien kuulumiset, mutta kommentointikin on ollut todella minimissä.. Pakko vain välillä irtautua tästä kaikesta.

Jossain vaiheessa oli TODELLA lähellä sekin, etten poistanut täältä jokaikistä kirjoitustani, ja vain "hävinnyt" täältä.. Välillä vain tuntuu niin "helvetin pahalta"!!! Kaikki. Mutta kyllä tämä tästä taasen =)

Enpä kyllä tiedä edes mistä tämän kirjoittamisen aloittaisin sillä niin paljon kaikkea on täällä tapahtunut =)

Ensinnäkin - viikko sitten lauantaina oli lasten kevätjuhlat, ja molemmat pääsivät luokaltaan erittäin hyvillä todistuksilla =) Eli poitsu aloittaa syksyllä 9-luokan ja tyttökin siirtyy yläasteelle 7-luokalle.

Niin ja olin (olimme) sitten muuten elämämme viimeisessä kevätjuhlassa *NYYH* ja kyynelehtimäänhän minä vanha, hölmö akka sielläkin vain aloin. Vaikka kyllä tuli miehellekkin kyynel silmänurkkaan, kun viitos-luokkalaiset alkoivat laulaa näille lähteville (eli tytön luokalle) läksiäislaulua. Olivat muunnelleet sanat aivan ihaniksi ja hauskoiksi, ja tosiaan kyyneleet poskilla sitä kuuntelin.

Täällähän (tai ei varmaan missään muuallakaan) nuo aikuisten osallistumiset noihin juhliin loppuvat siihen, kun lapset menevät yläasteelle, ja mikä muutos se onkaan, kun ensi jouluna en sitten pääsekkään katselemaan koululle. Kahdeksan vuoden jälkeen tuntuu pahalta, kun on jokaikisessä juhlassa ollut mukana *joo, joo.. tiedän, oon vanha ja hölmö ja ihan hassukin, mutta miettikääs nyt vähän itsekkin.. =)*

Juu, no mutta siis kevätjuhlat on nyt käyty, todistukset saatu, ja kesälomakin lapsilla alkanut ja ansaittu. Oltiinhan minä ja mieskin sitten viime viikko jo kesälomalla (ja huomasitteko mikä helle-aalto valtasi suomen heti kun meitin lomat alkoi*ihanaa*) ja loput kolme viikkoa lomastammehan me pidämmekin sitten heinäkuun lopulta alkaen. Tuo viikon alkuloma oli otettu oikeastaan noita pojan rippijuhlia varten, jotka olivat eilen, eli poika on nyt "ripitettykin" *hih*

Maanantaista torstaihin poika oli riparilla, ja tykkäsi kovasti. Olivat tehneet kaikkea maan ja taivaan välillä, ja aika oli mennyt vissiin liiankin nopeasti. Ainahan nuo riparit on ikimuistoisia, kun omaakin ripariaan muistelee, niin paljon on ihania ja ennenkaikkea hauskoja muistoja =)

Sillävälin kun poika oli riparilla, me täällä aherrettiin ja puurrettiin täysillä - siivottiin, siivottiin ja siivottiin, ja leivottiinkin vähän. Kaikki muut täytekakkua lukuunottamatta nimittäin tilattiin sitten pitopalvelusta/leipomosta. Tosin me teimme kaiken aikaslailla yöaikaan (onneksi asumme ok-talossa), sillä päivän helteissä ei pahemmin ollut inspiraatioita/voimia touhuilla. Yksikin yö sain kolmen aikaan nuo kakkupohjat leivottua =)

Oli meillä kyllä näissä rippijuhla-jutuissa mukana miljoona pettymystä, ongelmaa ja kommervenkkiäkin *mikä sana*, sillä ensin alkuviikosta eräs serkuistani, jota odotin meille juhliin todella paljon, ilmoittikin etteivät he pääse ollenkaan. Pettymys oli valtava!

Perjantaina kaikki sitten vasta menikin ihan päin hanuria, kun olin varannut pojalle ajan paikallisesta parturista, kun sain jollakin ihmeen keinolla pojan suostumaan yleensäkkin menemään sinne (mikä ihmeen buumi noilla teini-ikäisillä pojilla on sellaiseen "puoli-hevi-lettiin"??) ja kun poika tuli sieltä, niin mun mielestäni sen hiuksille ei oltu tehty YHTÄÄN MITÄÄN!!!

Poika väitti kivenkovaa siellä käyneensä, ja me ei uskottu, kun korvien päälläkin oli jäljellä ne kamalat hahtuvat *hih* ja sanoinkin pojalle, että kyllä on hemmetti kumma juttu, jos tuosta olen joutunut maksamaan 18,50€, kun ei edes näe sinun käyneen siellä, ja soitin sinne parturiin. Kyllä poika oli siellä käynyt, mutta ei hän ollut viitsinyt kuulemma paljoa niistä ottaa (ja siis parturi sanoi näin).. Sanoinkin sitten närkästyneenä, että kummallista, kun ei edes huomaa sen lapsen käyneen siellä, johon hän sanoi, että hän voi ottaa kyllä niistä lisää, jos en ollut tyytyväinen, ja poika menikin sinne vielä uudelleen. Täytyy sanoa, etten vielä senkään jälkeen ollut niihin tyytyväinen, eikä poikakaan, mutta annoin olla..

Sen kyllä päätin, ettei meidän perheestä mene sinne enää uudelleen koskaan. Minähän kävin pari kuukautta sitten itse tuolla samalla parturilla ensimmäistä (ja viimeistä) kertaa leikkauttamassa ja värjäämässä, ja olin silloinkin todella pettynyt!! Värjäys ja raidat maksoivat melkein 90,- ja väri kesti muutaman pesun ja raitoja minulla oli päässä tuon jälkeen tasan YKSI!! Niin.. miksen kerrasta oppinut ??

Äidilläni oli tälle samalle parturille aika viime lauantaille varattuna , hän on tähän asti ollut ihan tyytyväinen tuon parturin tuloksiin, ja on ihmetellyt miksen pidä hänestä, mutta muuttui äidinkin käsitys tuosta akasta lauantaina.. Aika oli nimittäin varattuna kymmeneksi, ja äiti oli ollut oven takana vähän ennen, ja oli huomannut sitten ettei parturi ollut vielä tullut, joten oli jäänyt autoon odottamaan.

Hetken päästä siihen parturin ovelle oli tullut joku vanhempi rouva, ja äiti olikin sitten sanonut hänelle, ettei ole vielä parturia näkynyt, ja että hänellä on kymmeneksi aika. Tämä rouva oli sanonut sitten äidille, että juu ja hänellä oli 9,15, mutta että suotta täällä enää odottaa, että ei se tänään taas jaksa vaivautua paikalle ollenkaan, kun ei ole vielä tullut. Äiti sitten ihmeissään, että onkos tälläistä sitten ennenkin tapahtunut, niin tämä rouva oli vaan sanonut, että voi kuule, kun tietäisit kuinka monelle ja kuinka usein !!! Ja tämä vanha rouva oli ollut todella suruissaan, kun oli luullut pääsevänsä kampaajalle, ennen kuntoutukseen menoa!

Äiti oli niin raivareissa!! On kai, kun kuvitteli kanssa ennen rippijuhlia pääsevänsä kampaajalle. Onneksi sai ajan sitten eräästä toisesta paikasta, mutta arvatkaas, meneekö meidän suvusta kukaan koskaan enää tuonne ??? EI TODELLAKAAN!! Törkeyden huippu!!

Juu ja sitten se meidän perjantai jatkui ihan samaan malliin, kun mentiin iltapäivällä hakemaan noita meijän tilaamia rippijuhla-kastamisia, niin paikan päällä, kun se myyjä oli hakenut meidän tavarat, ja alkoi laskuttamaan, niin selvisi, että tilaamamme karjalanpiirakat ovat vallan tekemättä.. siinä vaiheessa mä jo oikeasti ajattelin, että ei hemmetin hemmetti!!! No, tämä myyjä äkkiä soittamaan sinne leipomon puolelle, että kiireesti sitten tekemään. Äiti niitä sitten muutama tunti sen jälkeen sieltä uudelleen haki, ettei meidän tarvinnut taas lähteä.

Kotiin päästessämme, huomasimme, että tilatut pitsat oli kelmuttamatta (vaikka niinkin oli erikseen sovittu!) ja toinen kahvikakuista ei taatusti ollut tuore, ei voitu sitä sitten loppujen lopuksikaan laittaa edes tarjolle!!! Joten arvatkaa, menemmekö tuonnekkaan enää ??? Veljen rippijuhliin haettiin vuosi sitten samasta paikasta kastamiset, ja oli silloin täydelliset!

Näiden kaikkien jälkeen oikeasti tuntui jo, että perutaan koko juhlat, on kaikkien ja kaiken kannalta parempi. ja ellei olisi ollut kyse lapsen juhlista, ja rippijuhlista, olisin varmasti perunutkin. Mutta eihän lapselle sellaista voi tietenkään tehdä, vaikka kuinka menisi pieleen kaikki.

Lauantaina oli onneksi enää sellaisia viime hetken juttuja, katoimme pöydät kaikki valmiiksi, jotta sunnuntaina olisi mahdollisimman vähän tehtävää. Ja kyllähän se sunnuntaikin sieltä onneksi koitti. Aamu alkoi aika vipinöissä, ja poikaa taisi aikalailla jännittääkin (vaikka mua varmasti vieläkin enemmän ). Puki juhlavaatteita päälle, ja laittoi hiuksiaan =)

Ja teki mulle jäyniä, kun ihan hermona koitin saada kaikki laitettua valmiiksi, ja kiirekkin muka oli. Tuo nimittäin otti kupin kahvia, kun oli jo pukenut juhlakuteet niskaansa, ja minä sitten siihen että ole nyt varovainen sitten, kun sulla on se valkoinen paita päällä, ja jatkoin taas touhujani. Jossain vaiheessa kuulen edestäni lauseen "oho, meni paidalle" ja vedän henkeä, kun tämä hymy naamalla kääntyy mua päin, ja sanoo - no, ei vaan äiti =) Eipä sillä sekunnilla naurattanut, mutta myöhemmin kyllä =) Ihana tapaus =)

Kirkko oli aivan tupaten täynnä porukkaa, ja konfirmaatio meni mielestäni todella nopeasti. Ja jälleen oli tiedossa minä ja kyyneleet, kun nuo riparilaiset lauloivat yhden laulun kirkon edessä ja meidänkin poitsu aukoi siellä suutaan =) *onkohan musta oikeesti tullut ihan kalkkis, kun aina vetistelen noiden muksujen esityksissä*. Konfirmaation jälkeen oli tiedossa pihalla kukituksia, ja valokuvausta, jonka jälkeen jokainen sitten lähtikin omille tahoilleen juhlimaan.

Päästiin onneksi ensimmäisten joukossa meille, ja siitä ne ongelmat sitten jälleen alkoi =) Minä olin ladannut kahvinkeittimet (2kpl) valmiiksi ja kun poika oli kotipihassakin kuvailtu ja ihailtu niin menin napsasemaan kahvin/vedenkeittimiä päälle, ja laittamaan tarjottavia esille ja lämmitettäviä mikroon, niin meiltä meni sähköt, tai niin minä ainakin luulin.. Mielessäni kävi jo kaikki maan ja taivaan välillä. Kahviakin oli ehtinyt tippumaan kahteen pannuun yhteensä tuollaiset kolme kupillista, joten äkkiähän niistä tälle joukolle tarjotaan *hehheh, silloin ei naurattanut!!!* ja serkkukin heitti, että ootteko muistanut maksaa sähkölaskun.. =)

No, joo mutta sekin siitä sitten selvisi kyllä, meiltä meni nimittäin sulake *jes* ja mies äkkiä etsimään uutta, jota ei tietenkään ollut, tai oli, mutta vääränkokoisia, joten hän otti sitten taulusta sellaisen sulakkeen, jota ei juuri sillä sekunnilla tarvittu. Kahvit alkoivat uudelleen tippumaan, ja minä idiootti väänsin samalla sekunnilla sen mikron päälle, joten se oli jälleen sulakkeen menoa *aaarrrgggg*... ja mies jälleen vaihtamaan sulaketta, ja tällä kertaa muuttelimme hieman noiden laitteiden paikkaa/pistorasioita, jotta viimein vieraat saisivat sitä kahviakin.. Ja sitten alkoi sujumaan viimein tämäkin =) Onhan se näin jälkikäteen ajateltuna - yhdellä sulakkeella kaksi moccamasteria, mikro, vedenkeitin.. Niinpä niin =)

No, mutta vieraat saivat syömistä ja juomista, ja viihtyivät. Ainakin luulen niin, koska kehuja tuli kovin =) Ja vieraat viihtyivät pitkään. Ilma oli ihana, muutama pieni tippa tuli vettä jossain vaiheessa, mutta todellakin vain pari tippaa, muuten paistoi aurinko ja oli lämmin. Onneksi, sillä olimme laittaneet pihallekkin paljon istumapaikkoja ja pöytiä.

Jossain vaiheessa vieraat alkoivat pikkuhiljaa tehdä lähtöäkin, ja äidin sisko otti pojan ruusuista muutaman mukaansa, jotka poikkesi viemään mummun haudalle, jotta mummuakin muistettiin tänä juhlapäivänä ja hänkin tavallaan pääsi osalliseksi tyttärentyttären pojan juhliin. 

Poika oli juhliin todella tyytyväinen, ja viihtyi myös todella hyvin vieraiden joukossa. Lahjaksi tuli hopeinen risti-kaulakoru, johon poika yllätykseksemme (ja iloksemme) ihastui kovin ja laittoi heti kaulaansa sekä rahaa. Suurin osa antoi rahaa, sillä tiesivät pojan haluavan mopon, siihen mopoikään kun on enää se pari kuukautta aikaa.

Ja tänään poika olikin käynyt miehen kanssa sitten hieman "shoppailemassa", ja olivat varanneet mopon, joka haetaan meille jo keskiviikkona, sekä tänään laitoimme tilaukseen toisen pojan haaveista, eli X-boxin, koska rahat riittivät vielä siihenkin =)

Tänään olikin sitten jo taas työpäiväkin, ja saatatte varmaan arvatakkin, ettei tuo motivaatio ollut kovin korkealla viime viikon jälkeen. Unirytmitkin ovat vielä hieman hakusessa, joten olo on kuin jyrän alle jääneellä, mutta tosin onnellinen kaikesta tapahtuneesta huolimatta =) Eiköhän tämäkin viikko tästä jälleen ala sujumaan.. Viikonloppuna pitää tosin järjestää taas juhlia - on nimittäin tytön syntymäpäivät *huokaus*

Niin ja enää 7 viikkoa niin alkaa se OIKEA KESÄLOMA - jolloin ei tarvi koko lomaa siivota ja tehdä/järjestää vaan saa lomailla =)

Mutta nyt sanon, että hyvää ja aurinkoista alkavaa viikkoa jokaiselle <3

PS. JonnaKonna - Olette mielessäni ja rukouksissani *halaa*