JonnaKonnan luvalla liitän tähän erään erittäin kauniin tarinan, jonka hän julkaisi myös omassa blogissaan ja jonka luin kyynelsilmin sieltä. Mielestäni tämä kuvastaa "meidän" vahvaa ja ihanaa Jonnaa erittäin hyvin! *halaa-rutistaa*  =D

 

Jostakin syystä kuvittelin Jumalan leijailevan maan päällä valikoiden<?XML:NAMESPACE PREFIX = O />

lisääntymisvälikappaleita hyvin huolellisesti ja harkiten.

Tarkkaillessaan Hän antaa enkeleilleen ohjeita tehdä merkintöjä suureen mustaan kirjaan.

 

"Aalto Kaija, poika, suojelupyhimykseksi Matteus. Metsä Maria, tyttö, anna suojelupyhimykseksi vaikka Gerald. Hän on tottunut rienaamiseen."

Lopuksi Hän sanoo enkelilleen erään nimen ja hymyilee: "Anna hänelle vammainen lapsi." Enkeli on utelias: "Miksi hänelle, Jumala? Hän on niin onnellinen."

 

"Aivan niin, " Jumala hymyilee, "voisinko antaa vammaisen lapsen sellaiselle äidille, joka ei osaa nauraa? Se olisi julmaa."

 

"Mutta onko hänellä kärsivällisyyttä?" enkeli kysyy.

 

"En tahdo hänellä olevan liikaa kärsivällisyyttä, muuten hän hukkuu itsesääliin ja epätoivon mereen. Kunhan shokki ja paha mieli vaimenevat, hän kyllä selviytyy.
Katselin häntä tänään. Hänellä on juuri sellainen itsetunto ja itsenäisyys, joka on niin harvinainen ja tarpeellinen äidille. Katsohan, lapselle jonka hänelle annan, on oma maailmansa. Hänen on saatava se elämään hänen maailmassaan, eikä se tule olemaan helppoa."

 

"Mutta Herra, luulenpa, ettei hän edes usko sinuun." Jumala hymyilee: "Ei haittaa, minä pystyn järjestämään sen. Hän on täydellinen. Hän on juuri sopivan itsekäs."

Enkeli henkäisee: "Itsekäs, onko se hyvä puoli?" Jumala nyökkää: "Ellei hän silloin tällöin osaa erota lapsestaan, hän ei tule koskaan selviytymään."

 

"Tässä on nainen, jonka teen onnelliseksi vajavaisella lapsella, hän ei vielä käsitä sitä, mutta tavallaan häntä tullaan kadehtimaan. Hän ei koskaan pidä ainoatakaan puhuttua sanaa itsestään selvänä. Hän ei koskaan pidä yhtäkään askelta tavallisena."

 

"Kun hänen lapsensa ensimmäisen kerran sanoo "Äiti", hän on ihmeen todistaja ja hän tietää sen. Kun hän kuvailee sokealle lapselleen puuta tai auringonlaskua, hän näkee sen niin kuin vain harvat ihmiset näkevät minun luomistöitäni. Sallin hänen nähdä selvästi asiat, jotka minä näen – annan hänen kohota niiden yläpuolelle. Hän ei koskaan tule olemaan yksin, minä olen hänen vierellänsä hänen elämänsä jokaisena päivänä yhtä varmasti, kuin hän on tässä vierelläni, koska hän tekee minun työtäni.."

 

"Entäs hänen suojelupyhimyksensä?", enkeli kysyy heilutellen kynäänsä ilmassa.

Jumala hymyilee: "Peili riittää."