Tänään elän pp (piinapäivää) nro; 5 - "enää" 9 päivää seuraavaan suureen ja maailman musertavaan kolaukseen. 

Olen yrittänyt siihen valmistautua henkisesti niin hyvin, kuin nyt tunteva, kahdeksan vuotta lasta kaipaava ihminen voi.. eli varmistus ei taida taaskaan olla kovin vankalla pohjalla.

Olen yrittänyt olla tunnustelematta "oireita", mutta silti en ole voinut olla huomaamatta hieman etovaa oloa, rintojen aristusta ja mahakipua, mikä oli läsnä muutaman päivän. TIEDÄN; se EI merkitse silti mitään, koska samat oireet olen löytänyt jo kahtena edellisenä kuukautena, kun inssi on kuitenkin paljastunut negatiiviseksi yritykseksi. Ihmisen mieli tuntuu tekevän tepposia, kun ihminen onnistuu pelkästään tahdon voimalla luomaan itselleen näitä oireita.

Sain jokunen aika sitten Simpukka yhdistykseltä tilaamani runokirjan ja kuvakortteja, jotka kuvasivat lapsettomuuden ääretöntä kipua. Kyyneleet silmissä ja suuri kipu sydämessä niitä lueskelin.

Lapseton sulkeutuu suruunsa kuin simpukka, ja toivoo joka kuukausi, että tämän simpukan sisältä löytäisi viimein helmen. Ja etsii etsimistään, simpukka toisensa jälkeen..

Meillä tämä lapsettomuus on ollut aina salaisuus, emmekä ole siitä muille kertoneet, edes nyt hoitoihin hakeutumisen jälkeen. Se on liian kipeä asia kerrottavaksi, vaikka viime aikoina on alkanut tuntumaan siltä, että se on jo liian kipeä asia salattavaksikin.  Se on sellainen asia, mitä ei vaan pamauteta kaffee-pöydässä, vaan se vaatisi juuri sen oman ja oikean hetken. Muutaman kerran on ollut todella lähellä, etten ole kertonut yhdelle läheiselle ihmiselle, mutta se oikea hetki on ollut ohi sekunnin murto-osassa, eikä se hetki palaa.

Monesti olen ihmisten uteluihin lapsista, vastannut naurahtaen, että emme kai me nyt enää tässä vaiheessa lapsia tee.. Vaikka tuntuu, kuin sydäntä revittäisiin rinnasta ulos ja sielu huutaisi ; "ETTEI SE HELVETTI OLE NIIN YKSINKERTAISTA!!! MEHÄN YRITÄMME!! YRITÄMME, RUKOILEMME, ITKEMME JA TOIVOMME, JA SILTI JOKA IKINEN KUUKAUSI PETYMME, KOEMME PIENEN KUOLEMAN!!"

Päivä päivältä, kuukausi kuukaudelta musta tuntuu enemmän ja enemmän siltä, että mun simpukka on hukkumassa ja vajoamassa jonnekkin pohjattoman syvälle.