Näin viime yönä unta, että olin viimeisilläni raskaana, ja aamulla muistin jopa tunteneeni vauvan liikkeet ja potkut sisälläni.. Olenkohan mä tulossa hulluksi ????

Tänään on menossa pp 8 ja jäljellä olisi 6 maailman pisintä päivää. Minkään valtakunnan oireita ei ole, tai en enää tiedä mitä kuvittelen ja mitä en. Mutta mulla on sisimmässäni hyvin vahva tunne, ettei tämäkään onnistunut.. =(

Miehen kanssa puhuttiin asiasta yksi ilta, ja hän oli sitä mieltä, että meidän kannattaisi kuitenkin yrittää vielä yksi inseminaatio ennenkuin siirrytään/mietitään mitään raskaampia vaihtoehtoja. Lääkäri kun kuitenkin hoitojen alussa antoi hyvin positiivisia lausuntoja meidän onnistumisesta inssin avulla. Ja monien tietolähteiden mukaan kolmas-neljäs inssi antaa hyviä tuloksia ?!! Tiedä sitten..

Jännittää, pelottaa.. Itseasiassa mä olen kauhuissani!! Tuntuu, että mahdollisuudet valuu aina sormien läpi, vaikka kuinka yrittää.

Tänään töissä muutama työkaveri jälleen keskusteli jotain lapsista ja alkoivat vitsaileen mulle, että meidänkin täytyisi miehen kanssa vielä tehdä "iltatähti"..  Vitsi varmaan lähinnä oli juuri se, että olen kolmekymppinen ja seuraava lapseni olisi iltatähti.. Mua sattui..

Töissä sattui toinenkin juttu.. Yksi työkaverini, ilmoitti olevansa tämän ja ensi viikon pois töistä, ja kun huolestuneena kysyin syytä, hän sanoi, että häneltä leikataan huomenna jo kolmannen kerran endometrioosi. Mä olin sanaton !!! Ensimmäistä kertaa elämässäni mietin, että ovatkohan he miehensä kanssa yrittäneet myös lasta ja kuinkakohan kauan ??? Hän on vähän yli kolmekymppinen, herttainen ihminen, joka olisi hyvä äiti. Mutta sellaista asiaa ei kysytä keneltä tahansa.. Tulin surulliseksi.

Olen monesti miettinyt, että olenko ollut lapsille niin huono äiti, ettei Jumala suo niitä mulle enää enempää ?!!? Aina olen nuoresta iästä huolimatta laittanut lapset etusijalle, rakastanut ja pitänyt huolta. Tottakai on ollut myös niitä rankkoja ja vaikeita hetkiä, mutta kai niitä nyt tulee jokaiselle. Päivääkään en ole katunut, enkä vaihtaisi pois. Tällä hetkellä lapset ovat ihania, hymyileväisiä, tasapainoisia teinejä, jotka erottavat oikean väärästä !! Tottakai välillä on ollut sellaisia tempauksiakin, että on tuntunut, että missä ne tenavat ovat olleet, kun on järkeä kuupalla jaettu, mutta he ovat silti olleet joka suhteessa erittäin luotettavia ja rehellisiä ihmisen alkuja.

Mä tekisin lasteni puolesta mitä vain, niinkuin miehenikin. Miksei siis Jumala voi suoda meille sitä yhtä yhteistä lasta ???