Tänään sain viimein soitettua klinikalle viimeisimmän negan jälkeen. Meillä olisi tarkoitus sitten perjantaina mennä keskustelemaan jatkosta, ja jos se meidän miettimä neljäs inssi päätetään toteuttaa, niin perjantaina olisi ultra ja se itse inssi olisi sitten luultavasti maanantain operaatio.

Odotukset tosin ovat ihan nollassa, enkä tiedä mitä tässä pitäisi tehdä.. Pelottaa ja jännittää pelkkä ajatuskin mistään raskaammista hoidoista. Ajatukset ihan sekaisin..

Onko tässä enää mitään järkeä ?? Ehkä meitä ei vaan ole tarkoitettu enää vanhemmiksi, ehkä mä en ole ansainnut tätä ?!?!

Sattuu niin helvetisti pelkkä ajatuskin siitä, ettemme koskaan onnistu tässä. Yritämme, yritämme ja yritämme.. Kuukaudesta toiseen. Enkä jaksaa enää edes itkeä, tuntuu että olen sisältä jo niin tyhjä, etten edes pysty itkemään.. Tyhjäksi ja ontoksi revitty.

Miten ihminen voi kaivata ja ikävöidä näin paljon jotain, mitä ei vielä ole edes olemassa ??