Pari päivää on mennyt miettiessä tätä elämän tarkoitusta, ja siinä että miten jatkaa tästä eteenpäin. Mies tuli viimein viimeiseltä ulkomaanreissulta tänään kotiin, ja aloittaa maanantaina kotimaan ajot, joten ehkä se edes helpottaa näitä hoitojen suunnitteluja ja toteutuksia, vaikka ei se silti helppoa tule olemaan..

En tiedä vielä mitä jatkossa seuraa, ei ole ollut vielä voimia soittaa klinikalle, että menkat jälleen alkoi ja että mitä seuraavaksi. Miehen kanssa puhuttiin, että josko kuitenkin koitettaisiin vielä se neljäs inssi, ennen rankempia hoitoja, kun kuitenkin alussa jo oli lääkärin puolelta puhe, että kolme-neljä inssiä kannattaisi meidän tapauksessa yrittää. Vaikka jotenkin sekin tuntuu niin helvetin turhalta, kun lääkäri antoi jo ekaan inssiin niin suuret toiveet ja odotukset.  Neljännen inssin aloitus tarkoittaisi ensi viikon lopulla ultraa ja sitä seuraavalla viikolla heti alussa itse inssiä.

Muistan ekan inssin odotusajan.. Me menimme maanantaina sinne klinikalle puhumaan asioista, kun selvisikin yht´äkkiä, että minulla on "niin kaunis munarakkula", ettei sitä kannattaisi heittää hukkaan, ja ennen kuin huomasimmekaan, oli eka inssi sovittu saman viikon perjantaille.

Nyt kolmannen epäonnistuneen inssin jälkeen, ei minulla loppujen lopuksi ole enää mitään odotuksia ja toiveita tämän hoidon suhteen. Silti rankempien hoitojen aloitus pelottaa niin paljon, että melkein haluan käyttää tämän neljännen inssin viimeisenä oljenkortena. Vaikka se sitten olisikin  sitten jälleen ihan turhaa.