Jaahas, eli sitä olisi nyt sitten siirto takana.

Klinikalla lääkäri otti meidät melkein heti vastaan, ja kyseli kuulumisia ja vointia. Kerroin hänelle, kuinka jumalattoman kipeä olen punktion jälkeen ollut, vatsa on todella arka, ja jokainen askel, yskäisy ja äkillinen liike sattuu mielettömästi.

Lääkäri oli huolissaan ja ultrasi tarkkaan. Mutta ultrauksessa kaikki oli ok, lukuunottamatta verenpurkauksia, mitä siellä näkyi, mutta näitä tulee kuulemma jokaiselle. Toisilla ne tekevät kipeämpää kun toisilla.

Ultran jälkeen siirryimme itse siirtoon, ja se ei kyllä tuntemuksilta ollut sen ihmeempi kuin inssikään. Vähänhän se koski, mutta syynä oli kyllä vaan ja ainoastaan tuo minun vatsan arkuus.

Sairaslomaa jatkettiin, ja lääkäri käski aloittaa lukemaan jotain hyvää rompsua (romaania) ja ottaa rennon asennon, vaikka jalat kohti kattoa =D

Ihana lääkäri (vaikkei ollutkaan se sama, kenellä olemme aina käyneet, hän oli tänään poissa, jonka tiesimmekin kyllä jo mennessämme)

Tuo klinikan porukka on kaikki aivan ihanaa sakkia. Heistä on tullut kuin toinen "perhe", no, ei nyt ihan mutta siellä on kaikki aina niin sydämellisiä ja ihania ihmisiä.

Nyt ei voida sitten mitään muuta kuin ODOTTAA!!!

Niin juu, ja tukilääkitykseksi muuten sain Luget, jotka aloitinkin jo eilen illalla ja joita jatketaan nyt sitten ainakin pari viikkoa. Ja jos testi sitten negaa, sen saa lopettaa, ja jos plussaa, niin sitten vielä jatketaan lääkitystä sillä saralla.

Kyllä tulee olemaan varmasti elämäni pisimmät kaksi viikkoa, vielä pidemmät kuin insseissä, kun nyt kuitenkin tietää, että sisällä olisi jo se elämänalku..