Sitä olisi sitten ensimmäinen ultra takana.

Suurin pelkoni (se ettei siellä olekkaan alkanut kehittymään YHTÄÄN mitään) osoittautui turhaksi; munarakkuloita oli useita, vasemmalla enemmän kuin oikealla. Tosin ne olivat vielä aika pieniä, jonka vuoksi puregonin annostusta lisättiin ja pidennettiin. Joka tietenkin tarkoittaa uutta apteekki-reissua =(((( Ja uutta melkein 300,- eken apteekkilaskua =((( Kun tuohon puregoniin lisätään vielä perjantaina aloitettava jarrulääkitys. Nyt on sitten tässä kahden viikon aikana mennyt apteekkiin jo n. 585 €

Järkyttävä summa..

Maanantaina olisi toinen ultra ja näillä näkymin (jos kaikki menee niin kuin luulisi/pitäisi) keskiviikkona punktio ja perjantaina siirto !! Olen jo ihan kauhuissani tuosta punktiosta. Pelottaa niin h******ti!!!!

Tää on henkisesti vielä raskaampaa kuin luulin.

Tuntuu että mulla ja miehellä on välillä miljoona kilometriä matkaa välissä. Mikä varmasti on ihan ymmärrettävääkin, kun molempia jännittää ja pelottaa, miten tässä käy. Lisäksi molemmat tekee paljon töitä (pakko, kun on "ylimääräisiä" menojakin nyt), ja yhteistä aikaa on ihan liian vähän. 

Meidän suhde on vahva ja vakaalla pohjalla, mutta välillä on käynyt mielessä, että kestääkö rakkaus tämän kaiken ?!? Tuntuu vaan niin pahalta !!! Tunteet on NIIN pinnassa, ja sisällä on sellainen olo, että voisin räjähtää. En vaan aina jaksaisi..

Välillä tuntuu, että vihaan..Mutta eikös se niin mene, että viha on yksi rakkauden muoto, eikä siis vastakohta. Rakkauden vastakohta on välinpitämättömyys.