Tämän päivän pettymys ei ole vieläkään hellittänyt, eikä laantunut. Mietin asiaa joka hetki, joka minuutti ja sekuntti.

Aamulla olisi siirto (jos nyt mitään siirrettävää sitten on) ja pitäisi vielä ennen klinikalle lähtöä soittaa labraan sen hetkistä tilannetta.

Pelkään (tai itseasiassa olen melko varma) ettei aamulla olekkaan mitään siirrettävää, ettei munasolu ollekkaan alkanut jakautumaan.

Pelkään, että tämä on nyt sitten tässä.. Pelkään, ettemme ole enää valmiita tämän jälkeen jatkamaan hoitoja. Eilisessä punktiossa kävin kyllä jo niin voimavarojeni ulkopuolella, etten tiedä kestänkö sitä enää toista kertaa..

Olen niin loppu tästä kaikesta.. Ei taida meidän unelmat koskaan toteutua..