birdlinieyr6.gif

Ei riitä, että on nainen.
Ei alkuunkaan!
Täytyy olla rinnat ja oikeanmalliset vempulat.
Aukinaiset röörit ja kohtu sopivasti kallellaan.
Pitää olla munasarjat ja niissä mieluusti eloa.
Sitten tarvitaan soppakattilallinen erimerkkisiä hormoneja.
Oikeat määrät, oikeat suhteet.
Muuten ei pulla nouse!


Sitten pitäisi munasolun liikkua; irrota ja kuljeksia.
Oikeaan aikaan.
Oikeaan paikkaan.
Kohdata kelvollinen siimahäntä.
Ei minkälaista huiskijaa hyvänsä.
Pitää olla kappaleet kohdalla. Ja muodot.
Pitää liikkua vikkelästi ja elää pitkään.
Muuten ei pulla nouse!


Tarvitaan taivaankappaleet kohdalleen,
sopiva kellonaika,
sängynpääty luoteeseen,
saappaat hetekan alla
ja oikeat asennot.
Muuten ei pulla nouse!
Sitten toivotaan:

Onnea matkaan Pikku Pulla!
Onnea, jotta se kasvaisi,
jotta se kiinnittyisi,
jotta se varttuisi valmiiksi.
Onnea, jotta matka ei jäisi kesken.
Onnea, jotta syli ei jäisi tyhjäksi.
Ei saa olla vasta-aineita,
ei huonoa limakalvoa,
ei saunaa, ei yrttiteetä.
Ei seksiä väärään aikaan.
Muuten ei pulla nouse!


"Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa... "
Mutta 280 päivän ihmettä
ei tehdä yhdessä yössä eikä päivässäkään.
Aika on pitkä
ja pitkä on matka haikaran tulla.
Minun odotukseni.

-Savanna-

leijuvatsydamet8jw.gif

Iltarukoukseni


"Rakas Jumala, minä täällä taas. Tiedäthän, etten aina oikein jaksa uskoa, että olet olemassa, mutta yritän kuitenkin. Muistat varmaan, kun olin nuorempi: lupasin aina, että en enää koskaan pinnaa koulusta, jos parantaisit pahan olon - tai en enää koskaan jättäisi läksyjä tekemättä, tai huutaisi äidille...

Aikaa kului, ja yritin olla hyvä ihminen, mutta pienet murheet ovat vaihtuneet suurempiin. Tiedän, että minun pitäisi olla kiitollinen kaikesta. Olen kiitollinen siitä, että rakkain ystäväni on raskaana, minulla on asunto, työ ja rakas mies. En kuitenkaan osaa olla kiitollinen siitä, että jouduin muuttamaan kauas perheestäni? Kiitollinen siitä, että anoppini sairastui? Kiitollinen siitä että emme saa lasta?

Niinkuin jokainen ilta tähänkin saakka, minä taas päätän tämän yksinpuheluni pyyntöön: jos et ole aikonutkaan suoda minulle äitiyden onnea, ole kiltti ja ota minulta tämä turhanpäiväinen elämäkin pois. Anna se pieni elämänhalu jollekin elämästään taistelevalle sikiölle, että edes joku muu nainen saisi kokea elämänsä onnen ja pitää sylissään kauan toivottua lasta. Amen."

-05/2001, Niina77-

 

Nämä "ajatukset" ovat Perhesuunnittelun kotisivuilta.