Aivan ihana ilta takana, lukuunottamatta sitä, että mies tekee lähtöä töihin.

Tunsin olevani lähenpänä miestäni kuin koskaan (LUE; pitkään aikaan). Välillä kun tulee sellainenkin fiilis, että toinen olisi miljoonien kilometrien tai valtavan muurin takana. Vaikka mies yleensä kyllä tälläisessä tilanteessa väittääkin näitä omiksi höpinöikseni, koska hän ei todellakaan ole missään kaukana. Mutta tiedätte varmaan mitä tarkoitan.. En tiedä, saattaa olla, että tämä on vain omia kuvitelmiani, pelkojani.

Olen kyllä siitä niin äärettömän onnellinen, että mulla on juuri sellainen mies, kuin omani on. Rakastan häntä niin lujaa, ettei hän varmasti sitä itsekkään ymmärrä!!! Olen joskus meinannut hänet menettää OMIEN töppieni vuoksi, enkä koskaan enää halua joutua samanlaiseen tilanteeseen!!! Hän on minulle aivan korvaamattoman rakas ihminen, ja tekisin hänen vuokseen aivan mitä vaan <3

Tänään saimme viimein keskusteltua tulevaisuudesta ja jatkosuunnitelmista hoitojen suhteenkin. Mies sanoi kauhistuneensa, sitä kuinka lujaa minuun silloin punktiossa sattui, ja että oli todella lähellä, ettei hän lähtenyt sieltä huoneesta pois. Häntä sattui kuulemma niin lujaa pelkästään se, kuinka paljon minuun sattui. En voinut olla sanomatta, kuinka paljon minulle merkitsi se, että hän oli siellä mukana, ja kuinka paljon siitä oli minulle tukea ja turvaa!!! MIKÄ PITÄÄ 100% PAIKKANSA!!!

Elämäni ensimmäistä kertaa minulla oli elämäni tärkein ihminen mukana niin helvetin vaikeassa tilanteessa.. Synnytyksen, keisarinleikkauksen ja syövän vaatimat leikkaukset jouduin käymään läpi YKSIN!!!

Kun sanoin tämän miehelleni, hän oli ilmeisesti vähän hämillään siitä, kuinka paljon pelkkä läsnäolo voi merkitä, ja hän sitten sanoikin heti, että kyllä hän kestää seuraavankin kerran vierelläni. Sanoin myös sen, että olen valmis oikeasti kestämään mitä vain, jotta me onnistumme vielä joskus..

Eli tämä kierto menee nyt välillä tauon merkeissä, mutta ensi kierrosta jatkamme jo luultavasti sitkeästi yritystä, tai viimeistään sitä seuraavasta..