Olen niin surullinen, peloissani ja onneton -  ja samaanaikaan äärettömän katkera, pettynyt ja vittuuntunut.. Jo valmiiksi.

Tekisi mieli huutaa, kiljua, rukoilla ja anella, että joku suurempi voima ylhäällä auttaisi, pitäisi menkat poissa, antaisi viimein meidänkin onnistua!!!!

Emmekö ole tarpeeksi hyviä ? Emmekö ansaitse ? Emmekö ole jo odottaneet ja yrittäneet tarpeeksi monta vuotta ? Emmekö ole jo oppineet pettymisen, lohduttamisen ja sieltä pohjalta nousemisenkin taidon ?

Tekisi mieli huutaa; MITÄ VIELÄ MEILTÄ TAHDOT ???? MIKÄ ASIA MEILTÄ MUKA ON VIELÄ "OPPIMATTA"???

Muutama kohtalotoveri lohdutti minua, että älä vielä luovuta, testasit ihan liian aikaisin. Eräällä oli ollut jopa samanlaisia menkkamaisia oireita, ja hän oli silti plussannut, ja saanut aivan ihanan pojan.

...Kipu kuolee huutamalla..