Ilta meni nopeasti.

Kävin pojan kanssa heti töiden jälkeen hammaslääkärissä, kun valitti eilen hammassärkyä. Siellä vierähtikin reilu tunti, kun ajat oli niin myöhässä, kuin olla ja voi. Lääkäri päätyi nyppäämään koko hampaan pois kiusaamasta toista.

Kyllä osaa teinistäkin tulla "pieni", kun posket ja huulet on puuduksissa, ja siltikin sattuu. Ja se on jännä, mutta tuntuu, että noista miespuolisista tulee vieläkin enemmän "vauvoja" (IÄSTÄ HUOLIMATTA!!!) jos niitä vain sattuu johonkin tai ovat kipeinä.

No, ilta meni kotosalla, ja poikaa passatessa ja hoivatessa. Miehen kaveri istuskeli iltaa meillä jonkin aikaa, ja höpöttelivät autoista, niinkuin aina.

Muutama tunti sitten mies lähtikin jo sitten takaisin töihin =( Aina täytyy jommankumman olla. Täytyisi kyllä oikeasti lähiaikoina ottaa itseään niskasta kiinni, ja järjestää miehen kanssa sitä yhteistä, kaksin vietettävääkin aikaa!! En edes muista koska sellaista olisi vietetty..

Oon vähän muutenkin miettinyt kaikkia asioita.. Joku aika sitten kirjoitin tännekkin siitä, kuinka miehelle tarjoutui mahdollisuus lähteä jälleen joksikin aikaa ulkomaille töihin, ja hän meinasikin harkita sitä ensin vakavasti mutta hän laittoikin sitten kuitenkin perheen etusijalle..

Nyt olen alkanut kuitenkin miettimään, onko se kohtuutonta ???

Tiedän 110% varmaksi, ettei mieheni viihdy ollenkaan nykyisessä työpaikassaan, mutta jos hän palaisi tuohon edellä mainittuun hommaan, se tietäisi sitä, että näkisimme n. päivän viikossa.

Ainoa 100% varma vapaapäivä hänellä olisi lauantai, ja minä olen viikonloputkin töissä.. Joka kolmas lauantai suurinpirtein minulla vapaa. Joten tuo lauantai minkä hän varmasti on kotona, on kuitenkin minulla töitä melkein aina. Ja hän siis tulisi aina Suomeen perjantai-iltana ja lähtisi takaisin joko sunnuntai-tai maanantai aamuna.

Olenko mä oikeasti kohtuuton ?? Onko mun toiveet kohtuuttomia ??

Mä vaan pelkään, niin paljon, että entäs jos meidän suhde ei kestäisikään tuota, koska se on aika suuri paine suhteelle.  Ja jos kuitenkin syksyllä olisi tarkoitus jatkaa/yrittää vielä hoitojakin.. Viime vuoden lopullakin oli aina mieletön sumpliminen siinä, että miten saa kaikki onnistumaan, ja sopimaan. 

Ja olen kuitenkin huomannut senkin, että sen jälkeen, kun mies lopetti nuo ulkomaan hommat, niin meidän suhteemme on helpottunut, parantunut huomattavasti!!!

Silti mielessäni mietin, että pyydänkö (VAIKKEN MITÄÄN OLE PYYTÄNYTKÄÄN, VAAN SE OLI MIEHENI PÄÄTÖS!) liikaa ? Kyse on kuitenkin töistä. Ja ihmisen on oikeasti kamala olla sellaisessa paikassa töissä, missä ei viihdy..

Sitten kuitenkin pelkään, että jos otan asian esille, ja mieheni lähtisikin takaisin ulkomaan hommiin, niin, pelkään yli kaiken, etten itse sitä enää henkisesti jaksaisikkaan ?? Mitäs mä sitten teen/sanon??