YHÄ kp 30/28

Miten voikaan ihmiseen koskea ja sattua näin lujaa asia, mitä ei kuitenkaan koskaan ollut edes olemassa, ja jonka kuitenkin tiesi sydämessään jo valmiiksi olevan epätodellinen ja valhetta.. Olo on kuin olisi maansa myynyt.. niin helvetisti menettänyt. Typerää, vaikkei mitään ollut vielä edes olemassa!!!

Puolen tunnin päästä alkaa kp 31, eli mitään menkkoja ei näy eikä kuulu!!! Selkäsärky, mitä vielä eilen hieman oli (tai ainakin kuvittelin olevan, en tiedä enää varmaksi, kun kuitenkin koko eilisen päivän 60 sekunttia minuutissa asiaa mietein päässäni)  ei mielestäni enää ole.. eli pian jo kolme päivää myöhässä, minulla kenellä on kellontarkkaan tullut kp 28!!! Lukuunottamatta YHTÄ kertaa hoitojen aikana, kun menkat alkoivat kahta päivää AIEMMIN!!!! Ei siis koskaan myöhässä..

Tänään minä tyhmä jo kotiin apteekki-ja kauppareissultani ajellessa mietin miestäni, ja mitä JOS..?? ..tällä kertaa onnistuimme kuitenkin.. miehen ilmettä, hänen silmiään, joiden tietäisin täyttyvän kyynelistä.. hänen epätoivoista ja hämmentynyttä ilmettä, kun saisin kertoa hänelle asiasta, eikä hän voisi kuitenkaan uskoa korviaan.. mietin, kuinka kauan hän osaisi pitää uutisen vain meidän tietonamme ja koko "tulevaisuus" vilisi silmissäni.. TURHAAN!!!

Tiedän.. HELVETIN TYPERÄÄ OLLA PETTYNYT JA ITKEÄ SILMIÄ PÄÄSTÄÄN ASIASTA, MINKÄ TIESI VALMIIKSI OLEVAN VALETTA!!! Suotta sitä silti selittämään; minä toivoin, rukoilin ja uskoin jälleen..

Alkaisivat sitten, niin saisin joskus vielä jälleen itseni koottuakin..