Tunnen jokseenkin huonoa omaatuntoa, siitä, että tämän blogin pitäminen on jäänyt hieman jopa retuperälle! Mutta kun ihmisen voimat ovat rajalliset, ja tuntuu, että loman jälkeiset työpäivät ovat olleet aivan mielettömän hirveitä! .. tai eivät hirveitä, se on väärä sana, sillä milloinkaan minulla ei ole töissä mennyt päivät niin nopeasti kuin mitä kaksi viimeistä viikkoa, mutta tämä väsymys on armotonta!!

Tuntuu, että kaikki aika ja ennenkaikkea voimat menevät tuohon työssäkäymiseen, vapaa-ajat (ne vähäiset mitä miehen kanssakin) on, menee päiväunilla oloon. Varsinkin tällä viikolla ollaan yhteiset ylimääräiset ajat kömmitty suosiolla nukkumaan. Onhan sekin tietenkin tapa sitten viettää aikaa lähekkäin ja yhdessä =) Oikeasti olen jo miettinyt sitäkin, että koskakohan tämä väsymys helpottaa ?? Syksy ja sen tuomat sateet ja pimeys ovat kuitenkin vasta edessä!!! Ja tämä on nyt jo näin vaikeaa..

No, nyt olisin sitten kuitenkin töissä suorittanut ensimmäisen loman tuurauksen kunnialla ja mallikkaasti! Eli se onneksi on sitten takanapäin, enkä saanut edes minkäänlaista vahinkoa aikaiseksi. "Oikea" työntekijä saapuu sitten jo onneksi maanantaina kesälomaltaan. Ensi viikko meneekin sitten kerratessa/harjoitellessa seuraavan lomalaisen osastoa, jolla olenkin sitten sen neljä viikkoa.

Tänään kyllä jo sanoinkin miehelle, että minulla on jo kova ikävä omiin hommiin, kun niissä saa olla huomattavasti enemmän kuitenkin tekemisissä ihmisten kanssa!! Kyllä se taitaa olla se homma, mihin minut on tarkoitettu. En tykkää, ellen saa olla mahdollisimman paljon ihmisten seurassa, ja näissä tuurauksissa se rajoittuu, siihen että ellei asiakas itse tule kysymään jotain, niin yksin ollaan =( Voi, kun pääsisikin jo siihen omaansa takaisin =(

Mulla piti tänään alkaa kolmen päivän (la-ma) vapaakin, mutta vituiks meni sekin. Meiltä irtisanottiin yksi osastonhoitaja, ja joudun tekemään hänen sunnuntaivuoronsa. Eli koko sunnuntai on sitten töitä (kymmenen tuntia) PLÄÄH! Hitto, kun harmittaa, etten keksinyt siinä hässäkässä mitään järkevää/hyvää tekosyytä. Näin jälkikäteenhän niitä olisi ollut vaikka millä mitalla. Viikon tuntimääräksi kun kuitenkin tulee melkein se 50 tuntia, joten alkaa jo olemaan aivan loppu..

Huonoa omaatuntoa tunnen myös muusta elämästä; eli perhe ja ystävät ovat kyllä jääneet vallan huomiotta. En voi sille mitään, että koko ajan olen niin väsynyt. Eipä siinä niin hirveästi jaksa keskittyä vieraisiin tai mihinkään. Hyvä kun saisi tämän oman poppoonsa hoidettua ja huollettua.

No, ensi viikonloppuna minulla sitten pitäisi (jälleen) olla vapaana la-ma, ja silloin en oikeasti aijo suostua töihin, koska ollaan lähdössä reissuun. Ja se on onni, että ensi viikko kuitenkin iltavuoroa (perjantaita lukuunottamatta), niin ei tarvi herätä puoli kuuden aikaan.

Nyt taidan kuitenkin kömpiä rakkaan miehen kainaloon, jottei huominen - TÄMÄN VIIKON AINOA VAPAAPÄIVÄ!! - mene hukkaan ainakaan siinä, että nukkuisin koko armaan päivän!!

Kauniit unet jokaiselle <3