Erään blogiystävän "tilanteen" vuoksi on jälleen noussut "sanomisia" ihmisten mielipiteistä. Ja jokaisellahan meistä on OIKEUS niihin omiin mielipiteisiinsä!!! Silti tunnen surua, että kahden ihmisen parisuhteessa siitä toisesta tulee tehtyä se "roisto" niin kamalan helposti.. varsinkin kun kaikki suhteen asiat ei kuitenkaan ole kaikkien tiedossa. Suhteeseen kun vaikuttaa varmasti moni muukin asia, varsinkin kun on kyse elämän suurista asioista. Mutta, mutta..kuten sanoin jokaisella on oikeus sanoa mielipiteensä, ja "valita puolensa", vaikka minä olen mieluiten molempien puolella.. Kyse kun ei kuitenkaan ole esim.väkivallasta tai alkoholismista.

Siltikin tämä on saanut minut miettimään kaikkia asioita. Meillä miehelle on ollut todella kova paikka se, että lapsettomuuden "syymme" on hänessä. Meillä kuitenkin pitäisi olla mahdollisuus raskautua jopa luonnollisesti (mikä tosin nyt on osoittautunut mahdottomaksi, näiden pitkien vuosien varrella, ja jopa hoidoista huolimatta). Ja vaikka miehet näyttävätkin tunteensa ja tuskansa aivan eri keinoilla kuin naiset, ehkä se siltikin ottavat sen omalla tavallaan vieläkin raskaammin.. Ehkä he vain huutavat sen tuskansa vasta yksin, ilman että kukaan näkee sitä.

Silloin, kun me lähdimme hoitoihin mukaan, ja miehelle tehtiin eka tutkimus. Hän vaikutti siltä, ettei koko tutkimus tai tutkimusten tulosten odotus tuntunut hänellä missään. Kun tulokset tulivat, ja vaikkeivat ne olleetkaan mitään priimaa, hän oli niin helpottunut. Hän sanoi pelänneensä yli kaiken sitä, ettei häneltä löytyisi ensimmäistäkään liikkuvaa siittiötä.. Ja tuntui, että se oli hänelle niitä elämän suurimpia helpotuksia. Ja ymmärrän minä hänen pelkonsa, tuskansa ja helpotuksensa. Sillä kyllä jännitin minäkin. Ja pelkäsin. Mutta alusta pitäen olen tehnyt selväksi, etten minä milloinkaan halua erota miehestäni, en vaikka tämä elämä toisi tullessaan mitä vain. Minähän rakastan miestäni.

Olemme monesti tästä asiasta keskustelleetkin, ja mies on joskus sanonutkin surullisena, että jos eroaisimme, niin voisin saada vielä sen haluamani lapsen. Minä vain olen melkein kymmenen vuotta halunnut sen lapsen MIEHENI kanssa. Enkä ole koskaan valmis luopumaan miehestäni. Jos tämä on sen hinta, niin sen minä sitten "maksan"!!! Yhtä kipeää tämä asia on tehnyt minullekkin nämä kaikki vuodet. Paljon olisi kysymyksiä vailla vastauksia.. Enkä minä niihin koskaan vastauksia varmasti saakaan.

Mutta mikään ei tässä elämässä ole kuitenkaan ikuista. Elämään vaikuttaa niin monet asiat, eikä niihin pysty aina edes itse vaikuttamaan. Tapahtuu tässä elämässä mitä tahansa, niin elämän on jatkuttava..

Sitoutua niin syvästi
että muuttuu pohjattomaksi
Puristaa niin lujasti
että muuttuu rajattomaksi
Rakastaa niin mielettömästi
ettei mikään enää
ole vailla merkitystä

- Tommy Tabermann