Oikeesti hemmetin typeräähän se oli JÄLLEEN edes kuvitella mitään muuta.. Muuta kuin, että kyllähän ne menkat ainakin meikäläisen luokse osaa. Kunhan kiusaavat ja härnäävät heikkoa ihmistä. Miten sitten oikeasti edes KUVITTELEN tai haaveilen liki kymmenen vuoden jälkeen, että olisimme viimein luomusti onnistuneet ja että ne eivät NYT jostain kumman syystä tulisi.. Tai että nyt viimein olisi meidän vuoromme, tässä niin katkerassa taistelussa. Oikeasti, ja järjellä ajateltunahan tuo ei ole mittän muuta, kuin itsensä kiusaamista, ja ihan hemmetin typerää..

Olin jälleen päättänyt etten edes hae apteekista mitään testejä, että kyllä ne sieltä sitten tulevat kun tulevat, mutta niin vain löysin itseni apteekista ennen töihin menoa, ja tein jopa sen testin sitten loppu viimeksi. Negaahan tuo. Ei meikäläisen taidoilla saada raskaustestiin kahta viivaa. Niinkuin olen monesti sanonutkin, tässä taloudessa on aivan sama, kumpi meistä - minä vai mies - hoidetaan tuo raskaustestin teko, yhtä suurella todennäköisyydellä siihen ne kaksi viivaa tulemme saamaan.. Mutta teinpähän sitten siis jälleen.. sama kuin kusis joka kuukausi kympin setelin päälle.. Niin turhaa!!

Eilen illalla töiden jälkeen olin aivan naatti. Selkää juili (niinkuin oli tosiaan juilinut jo lauantaista saakka) ja siinä vaiheessa oikeastaan enää odotin, että koska ? Ja niinhan ne sieltä sitten alkoivat, kun pesulle olin menossa. Se siitä erästä tällä kertaa.

Mutta kyllä ihmisen mieli on oikeasti ihmeellinen. Minäkin - jo vanha konkari tässä asiassa, ja silti en ole mitään oppinut.. Aina yhtä suuri toivo, yhtä suuri pakahduttava tunne tuolla sydämessä, kun mielessä soi vain lause "JOSPA SITTENKIN.." Mistä se toivo aina vain voi vielä noustakkin.. Apteekkiin ajellessani laskin tunteja, miten monta tuntia minun pitäisi töissä kestää, ennenkuin pääsisin kotiin kertomaan miehelle, jos saisin ne kuuluisat kaksi viivaa.. Ja ennenkaikkea miten ikinä kertoisin koko asian ??Mietin, että purskahtaisin varmasti hysteeriseen itkuun - siis onnesta tietenkin. Mitä mies sanoisi ? Itkisikö? Halaisi ja rutistaisi ainakin aivan lyttyyn..

Niin.. sitähän en sitten tälläkään kertaa saanut kuitenkaan kokea..