Siis käsittämätöntä!!!!!!!!!! Mä kirjoitin tänne hervottoman pituisen tekstin, ja suunnittelen syömään menoa, niin KOKO kirjoitus häviää, eikä tallennu minnekkään!!! Että voi ottaa päähän..

En tiedä jaksanko edes aloittaa alusta..  **

Hitsi..

Eli sitä olisi sitten tämän viikon ensimmäinen työpäivä jälleen takana, ja oli ihan kiva päivä =) Taaskaan en tosin ollut omissa hommissa, vaan olin taasen ihan uudella osastolla, ja vaikkei tuo mikään lempiosasto olekkaan missään suhteessa, niin kyllä siellä ihan mukavaa oli. Seuraavat kolme viikkoa sitten ovatkin tätä duunia. Musta on alkanut pikkuhiljaa tuntua siltä, että mä en täysin omiin hommiin enää pääsekkään, vaan olisko mahdollista, että ne töissä kaavailee mulle jotain omaa osastoa/vastuualuetta, kun tuntuu, että mulle koko ajan isketään ihan erilaisia juttuja ja hommia koettavaks ja tehtäväksi.. *hmm* Mikäs sen parempaa olisikaan =) Kyllä mulle kelpaisi!!

Jossain vaiheessa kun noita lomia tuurailin, mainitsin täälläkin, että kunpa pääsisi omiin hommiin takaisin, ja että vähän olisi jo ikäväkin niihin, niin nyt kun on ollut niissä, niin välillä on ollut tosi mälsää (vaikken ole oikeasti ehtiny niitä omia hommia tekemään lomien jälkeen kun muutaman päivän)!! Tai ei se olisi mälsää, jos olisi koko ajan sellainen pieni kiire, kun mä olen sellainen, että mä vihaan, ellei ole mitään tekemistä.. mun aika ei yksinkertaisesti kulu!!

No, tänään töihin mennessä kävin muutenkin pomon juttusilla, kun meiltä jäi/jää reilun viikon sisään yksi vakityöntekijä nyt pois, kun irtisanoi itsensä, ja kävin ilmoittamassa pomolle, että mulle sitten ainakin kelpaisi lisätunnit.. Noiden lomien jälkeen, kun tunnit tippui taas jonkin verran, kun palasin omiin tuntimääriin. Pomo oli mielissään, ja sanoi, että tottakai hän tälläiset huomioi, ja antaa omalle vakiväelle ensimmäisenä lisätunteja. Eli lisää tunteja tiedossa =o)

Joo, ja tänään tosiaan töissä kuulin sitten erään työkaverin raskaudesta- esikoinen (heti ensiyrityksellä aikaansaatu), ja täytyy sanoa, että oli aika raskas kokemus.. Työkaveri puhuu raskaudestaan KOKO ajan, taukoamatta!! Tänään käytiin/kuunneltiin läpi jo aivan kaikki tulevaa synnytystä ja lapsen kasvua myöten - ja viikkoja hänellä siis on kasassa 12. Mitäköhän tästä oikeasti vielä tulee ??

Olen yhä enemmän ja enemmän sitä mieltä, että JOKAISELLA naisella pitäisi lukea otsassa, kuinka kauan heille on toivottu ja odotettu lasta, niin ei tarvitsisi aina nieleskellä pettymystä, selittää, yrittää selvitä.. Jokainen näkisi sen itse, ja osaisi suhtautua ihmisiin erilaisesti..

Tänään, kun olin kuullut tuon uutisen, aloin miettimään, että mikähän siinäkin on, että meillä työmaalla on koko ajan joku raskaana! KOKO AJAN.. Ja koko elämä työmaalla kulkee sen mukana. Ensin ollaan raskaana, ja sitten jäädään lomalle, synnytetään, ja syntymän jälkeen käydään päivittäin esittelemässä pienokaista ja selvitetään kaikki.. Meidän työmaalla se onnen hehkutus ei lopu siihen, että jäädään lomalle, saati sitten siihen, että vauva syntyy.. Jännä, että meidän työmaalla tuntuu olevan suuret raskautumisprosentit =), mutta meillehän ei tämäkään päde.. Kaikille muille kylläkin..

Pelottaa.. Ymmärrän, että tälläkin työkaverilla on onni ja into suunnaton, mutta miten mä oikeasti jaksan, jos tämä on tätä seuraavat puoli vuotta.. Kauhulla odotan jo huomista. Tottahan toki mä olen onnellinen hänen ja hänen miehensä puolesta!!! En todellakaan tarkoita sitä, kyse onkin nyt vain siitä, että sitten kun ahdistus kasvaa liian suureksi, en pääse hetkeksikään pakoon, rauhoittumaan, ja hengittämään..  Toivottavasti kaikki kuitenkin sujuisi hyvin, eikä menisi ihan tähän. Tai toivottavasti minä ainakin onnistuisin löytämään/pääsemään aina tarpeen vaatiessa sinne hengähdystauolle..

"Tänään voi olla tarpeeksi jo se,
että jaksamme ajatella
huomisesta alkavan
uuden alun elämässämme.
Se ei olekaan vähän,
vaan paljon!
Paljon siksi, koska tänään on
niin vähän voimia,
mutta jaksamme
uskoa huomiseen."
~Marleena Ansio