Juu, sitä olisi tosiaan sitten se kauan odotettu laivareissu takana, eilen illalla oli niin poikki, ettei jaksanut ajatella saati sitten kirjoitella enää yhtään mitään. Koko alkuviikkohan meni totaalisesti niin mulla kuin miehelläkin vain ja ainoastaan töissä, jotta saimme sitten hyvillä mielin loppuviikon vapaaksi. Joten molemmat ollaan siis oltu tuosta keskiviikkoillasta saakka hyvin ansaituilla vapailla, ja maanantaina vasta seuraavaksi töihin..

Teinitkin olivat sitten torstain ja perjantain poissa koulusta (luvan kanssa tietenkin), ja torstaina lähdimmekin jo kahden aikaan, hyvissä ajoin ja ilman minkään valtakunnan kiireitä ajelemaan Turkua kohti. Lähdimme tarkoituksella ajoissa, kun kävimme ensin syömässä kunnolla, ja ehdimmepä sitten poiketa jopa Myllyssä shoppailemassa ensin. Haettiin molemmille lapsille uudet kengät ja muutenkin kiertelimme. Ihana mennä niin, ettei tarvitse koko aikaa kytätä vain kelloa.

Turussakin olimme sitten jo hyvissä ajoin, ja kahveella poikkeemisen jälkeen menimme satamaan. Laiva oli vasta juuri saapunut, koska ihmisiä alkoi poistua vasta laivasta. Oli siellä aika hulinat. Tai niin, on kai, kun osalla se syysloma oli vasta nyt. Terminaalissa sitten kuluttelimme aikaa, ja väkeä kertyi koko ajan lisää. Tyttö oli jo aivan täpinöissä, taisi jännittää toista jo aikalailla paljon =o)

Päästiinhän sinne laivaankin sitten jo viimein kuuden aikaan (18.30 oli laivan lähtöaika), ja naureskelin tytön jännityksille, että katsele nyt tarkkaan, koska Anna saattaa tulla siellä laivan käytävillä vastaankin. Olisittepa nähneet tytön ilmeen.. =o) Etsimme oman hyttimme, ja pienten kommervenkkien jälkeen pääsimme jopa hyttiimme (ei saatu ovea niillä avaimilla/korteilla auki, mutta pienen vaihdon jälkeen saimme uudet avaimet/kortit, jotka sitten toimivatkin moitteettomasti) viemään tavarat. Sitten lähdimmekin katsastelemaan paikkoja, ja etsimään ravintolaa, jossa Anna illemmalla esiintyisi. Löytyihän tuo, ja hetkellisten pähkäilyjen jälkeen päädyimme istuskelemaan lavaa lähinnä olevaan pöytään, vaikka itse keikan alkuun olikin monta (3,5) tuntia aikaa. Ja tottahan tuo olikin, että jos olisimme menneet sinne esim. tuntia myöhemmin, emme olisi nähneet Annasta vilaustakaan. Ei mennyt nimittäin kauaakaan, kun nuoria tyttöjä alkoi kerääntyä lavan reunalle "taistelemaan" =o) lähietäisyydestä. Jestas, miten paljon tuollainen nuori ihminen saakaan toisten pään sekaisin..

Me saimme ihan hyvinkin ajan kulutettua siellä, vaikka välillä pelkäsinkin, että poitsulla menisi herne nenään jonkun Annan kyttäämisessä. Kävimme vuoronperään (ensin me tytöt, ja sitten pojat) kaupassa, ja me tytötpä ostettiin sitten noille pojille (siis mies ja poika) myös pelikortit, jotta heidän aikansa kuluisi paremmin. Tyttö halusi myös ostaa Annalle nallen, jonka hän sitten voisi keikan jälkeen Annalle antaa/heittää.

Tulipa se kello sitten viimein klo 22, ja keikka pääsi alkamaan. Täytyy sanoa, että hienosti vain osaa noin nuori tyttökin esittää. Ja täytyy sanoa sellainenkin asia, että yhtä hyvin osaa Anna OIKEASTI esittää laulunsa, kuin mitä levylläkin. Keikka oli todella hieno, näin ei-niin-faninkin mielessä. 

Ja lähelle päästiin =o) Tai itseasiassa paljon lähemmäksikin vielä. Keikan jälkeen tyttö ei saanutkaan mahdollisuutta antaa nalleaan Annalle, ja oli siitä hieman pettynytkin. Annahan hävisi lavalta vasta puolisen tuntia keikan jälkeen, ja meillä teinit oli juuri ehtinyt häipyä hetkeksi ravintolasta pois, joten sekin tilaisuus meni ohi suun. Noin tunti keikan jälkeen Anna kuitenkin palasi lavan taakse (ilmeisesti hakemaan jotain), kun soitinkin tytön takaisin ravintolaan, ja ilmoitin Annan olevan taas täällä =o) tyttöhän saapui ravintolaan nopeammin, kuin ehti kissa sanoa. Meni hetki siitä kuin tyttö saapui, niin näin Annan lähtevän jälleen lavan takaa. Huusin Annaa nimeltä, jolloin Anna pysähtyi katsomaan, kuka häntä huutaa. Tyttö lähti ojentamaan nalleaan portaiden yläpäähän. Hän jopa vaihtoi Annan kanssa muutamia sanoja, ja halasi tämän kanssa *voiko enää onnellisemman näköistä tyttöä ollakkaan, kuin meidän tyttö oli* (Jo keikan aikana, kun Anna tarttui hänen käteensä lavalta, tytöltä tuli kyyneleet silmiin)

Oli tuo tyttö sitten aivan häkellyksissä koko loppu ehtoon. Illemmalla (yöllemmällä) törmäsimme Annaan vielä laivan käytävällä, ja minä jopa juttelin hänen kanssaan pitkät pätkät *kröhöm* Todella asiallisen ja mukavan oloinen tyttö. Toivon todella hänelle ja hänen uralleen kaikkea mahdollista hyvää!!!

Perjantaina aamupäivällä heräilimme, ja aamutoimiemme jälkeen lähdimme jälleen liikkeelle. Kävimme ensimmäisenä varaamassa seisovasta pöydästä päydän, jotta pääsisimme ihmisten aikaan syömään (ja tietysti taas sillä varauksellakin, että jälleen odottelisimme ainakin tunnin, kun Annan fanitapaaminen olisi 14.30). Onneksi saimmekin pöydän ekaan ruokailuun. On muuten hemmetin kallista puuhaa, kun neljä ihmistä käy syömässä seisovassa pöydässä. Arvatkaas, mitä ollenkaan maksaa ???

Joo-o, 82,- euroo!!!! YKSI RUOKAILU!!! Todella kallista puuhaa, mutta eipä sitä nyt niin usein "harrasteta"!

Syömisen jälkeen sitten todellakin menimme jonottamaan sinne fanitapaamiseen, ja ensimmäisten joukossa olimme sielläkin. Kun viimein 14.30 ovet aukenivat niin pääsimme ensimmäisten joukossa hakemaan nimmareita. Haimme tietysti jokainen omamme, kun kerran tilaisuus koitti. Ja tyttö oli onnessaan =o)

Nimmareidemme jälkeen jäimme odottelemaan sinne penkeille, niinkuin kaikki muutkin. Ja kun jonot tunnin jälkeen olivat viimein menneet, kävi tyttö vielä hakemassa Anna abreu-paitaansakkin nimmarin.

Joten sitähän ei sen paremmin enää pestä/käytetä =o) vaan se luultavasti päätynee seinälle.. Uuden samanlaisen tyttö sitten osti itselleen laivalta fanituote-myynnistä, niinkuin pipon, ja kaksi käteen kuluvaa sellaista rannekettakin. Kyllä nyt on kaiken maailman fanituotteet mitä vain mahdollista..

Kun tyttö sai tuota nimmaria paitaansa, mies kuvaili ja sai sellaisen kuvan, missä tyttö seisoo Annan vieressä, ja hetkeä myöhemmin saimme myös kuvan jossa tyttö seisoo Annan kainalossa. Mutta niitä kahta en viitsi tänne nettiin siis iskeä. (ainakaan ilman salasanan taakse siirtymistä) Mutta siis aivan ihania kuvia, ja jos olisimme hetkeä myöhemmin pyytäneet mahdollisuutta näihin kuviin se ei olisi enää onnistunut. Sillä seuraavat fanit jotka kysyivät samaa, niin Anna suostui vielä yhteiskuvaan heidän kanssaan, eli niin että kuvassa olivat tuntemattomiakin..

Voi, että.. kun tietäisitte miten onnellinen meidän tyttömme olikaan.. sitä eivät mitkään maailman sanat pysty koskaan kuvaamaan!!!

Laivareissuhan piti sisällään kyllä paljon muutakin; kiertelyä laivalla, kaupoilla käyntiä, naurua, mokailua jne,jne. ja täytyy sanoa, että olen myös hyvin ylpeä meidän teinipoitsusta, joka jaksoi tätä valtavaa Anna-rumbaa - ja vain siskonsa vuoksi..

Illalla sitten viimein kotiuduttiin, ja kaikki(kin) oli hieman hämillään kaikesta. Kun sitten koitti viimein nukkumaanmeno-aika, ja menin tyttöä peittelemään, häneltä pääsi ihan valtava itku!!! Kun sitten kysyin asiasta; hän sanoi niiden jälleen olevan onnenkyyneleitä, ja sanoi, ettei hän oikeastaan voi ymmärtää, että hän pääsi tämän kaiken kokemaan!! Hän sanoi, että me ollaan maailman parhaat äiti ja iskä!! Ja että me toteutettiin hänen suurin ja rakkain unelmansa ja toiveensa!!!

Voiko enempää toivoa kuulevansa oman lapsensa suusta?? Muutakuin, että on pystynyt hänen suurimpia unelmiaan toteuttamaan..