Seitsemän työiltaa takana, ja vielä YKSI edessä *suuren-suuri-huokaus* Ehkäpä tästä siis vielä selvitään. Tyttö tänään lohdutteli töistä tultuani, että ei ole montaa iltaa äiti kun sanoin, että kaksi työiltaa takana, ja kuusi edessä.. =o) eli kai tämä tästä.

Töissä oli oikein jälleen raskaana olevien/juuri synnyttäneiden ihmisten/tuttujen päivä!!! Eräs tuttu pariskunta tuli pienen vauvansa kanssa, ja ehdittiin jopa ohimennen moikkaamaan, mutta palvelin juuri erästä asiakasta, joten selvisin tilanteesta vähän kuin puolivahingossa *huoh*

Eikä tästä sitten kulunutkaan kauaa, kun silmiini osui vanha opiskelukaverini muutaman vuoden takaa, ja hän oli.. niin sanoisinko erittäin tukevasti raskaana. Täytyy myöntää, että siinä vaiheessa minä jo loin pienen rukouksen yläkertaan, jotta en joutuisi häntä palvelemaan, mutta turhaan... Tottakai hän minun palveltavakseni tuli, ja sain jopa väkisin puserrettua itsestäni irti hymyä, naurua, onnitteluja, ihmettelyjä, taivasteluja, ja lisää iloista onnea ja hymyjä.. Hänellä siis laskettu aika joulukuun loppuvaiheessa. Ja siitä seurasi lisää ihmettelyjä ja hymyjä.

Sitä en ymmärrä, miten ikinä tästä tilanteesta selvisinkään hengissä.. Koko tapaamisen jälkeen olin kuin olisin turpaani saanut.. En tiedä johtuuko se tästä kaikesta; pitkästä työrupeamasta, väsymyksestä, voimattomuudesta, mikä vallitsee tällä hetkellä muutenkin. Ehkä...