Hitto, kun oikeasti pääsisi ylös tästä suosta. Mutta kuten eilen illallakin kirjoittelin niin tuo kuolema on niin suuresti läsnä tällä hetkellä, että jopa tuo laspettomuusklinikalle soitto on sitten jälleen jäänyt. Tänään jo melkein sinne soitinkin, mutta.. pakko varmaan ottaa järki käteen ja soittaa sinne heti tammikuun eka päivä, kun joulu on ohitse. Nyt rahatilanne jotenkin kriittinen. Tai ei oikeastaan kriittinen, mutta tuo laivareissu nyt nieli rahaa, ja sitten kuitenkin kuukauden päästä jo joulukin. Mahtaisiko nuo edes aloittaa enää tämän vuoden puolella mitään hoitoja ? Olen yhä enemmän ja enemmän kallistunut siihen suuntaan että vaihdamme klinikkaa.. Ehkä, tai kyllä!!!

Muutaman viime päivän aikana olen jälleen kuullut kahden "tutun" raskaudesta, ja kaipuu takaisin hoitoihin alkaa olemaan aivan mieletön! Ehkä jopa se toivokin sieltä hieman nostaa päätään (ainakin näin ennen hoitojen alkua). Olen miettinyt, että miten se raskautuminen oikeasti voikin olla näin vaikeaa ?? Sitten kun sitä lasta ei missään nimessä haluaisi, niin onnistuisi varmasti.. Jumalattoman epäreilua tämä elämä!!!!

Huomaan koko ajan ajattelevani raskautta, näen unia, mietin ja pähkäilen. Kamala ajatella että pelkästään jo hoitojemme alusta on yli vuosi aikaa.. Näinkö tämä aika menee ja kuluu.. Ilman sitä onnellista loppua ??

Mieletöntä, että Nestori täyttää pian vuoden, tuo rakas pienen pieni poika =o) Juurihan se vasta syntyi, ja olimme huolesta suunniltamme hänen vuokseen..  Eräillä tutuillamme on myös pian vuoden vanha tyttönen, joka on maailman valloittavampia lapsia. Täynnä hymyä, onnea ja aurinkoa koko tyttö. Eilen olimme heidän kanssaan kahvilla, ja olin purskahtaa itkuun omasta kaipuusta.

Mulla ne viikot ja kuukaudet vain kuluvat töissä. Nyt alkoivat jo sunnuntaityötkin, ja itseasiassa sain jonkun verran jälleen lisätuntejakin. Rahaahan se vain tietää, mutta eipä sekään näimmä sitä onnellisuutta tuo. Miten tästä tulikin näin katkeran kuuloista tekstiä, ei kyllä ollut tarkoitus, sillä en ole ollenkaan katkera. Taidan olla enemmänkin taas pilvilinnoissa, kun kaipuu on niin kova. Niin lapseen kun hoitojen uudelleen aloitukseenkin!!!

Tänään on vapaa töistä, ja teinit on koulussa, ja mies töissä - tietenkin. Aamupäivä on kulunut oikeastaan siivoillessa ja ollessa. Pihalla on NIIIN harmaata, märkää ja sateista, ettei pahemmin nappaa mennä. Luntakin siinä jo oli muutama päivä takaperin, ja -12 astetta pakkasta, mutta niin vain tuli jälleen vesikelit, eikä lumesta ole enää tietoakaan. Toisaalta saisi sitä luntakin jo tulla, niin olisi paljon valoisampaa ja puhtaampaa. Ehkä piristyisi itsekkin.

Hieman alkaa olemaan jo stressiä noista joululahjoistakin.. Mitä ihmettä ostaa kahdelle teinille, joilla oikeasti on jo kaikkea ??? KÄÄK!

Nyt meen juomaan kupposellisen kuumaa kahvia, mies tulee pian töistä, ja sitten lähdemmekin jo asioille!

Hyvää keskiviikkoa kaikille <3