Ajattelinpa pitkästä aikaa tulla kirjoittelemaan tännekkin päin, kun koko muu talon väki on jälleen unten mailla. Tää työputki on ollut AIVAN KARMEE!!!! Perjantaista saakka oon töissä ollut yhtä mittaa, ilman vapaata siis, ja vieläKIN olisi kaksi iltaa jäljellä. Ja pelkkää iltaa, joten koko muu perhe on ollut kyllä täydellisesti hunnigolla. Huomasin sen jo tänään tuosta teinitytöstä kotiutuessani yhdeksän jäljestä. Kovin oli apea, surullinen ja itkuinenkin. Ikävä kuulemma on, kun ei ollenkaan näe =( Tuli oikein paha mieli!!! Pitkät tovit sitten onneksi sohvalla kainalossani jutteli kaikesta, ja taisi tuon mielikin sitten loppujen lopuksi hieman parantua. Ihan ymmärrettäväähän tuo on, kun ainoat sanat mitkä heidän kanssaan melkein ehtii vaihtaa on aamulla hyvää koulupäivää ja illalla kauniita unia.. *huokaus*

No, yhtään sen "helpompaa" ei ole kyllä miehen kanssakaan ollut tällä viikolla tuo yhdessäolo tai yleensäkkin näkeminen.. Eilen en "nähnyt" ollenkaan, kun oli jo nukkumassa, kun töistä tulin kotiin (oli tietenkin, kun lähti taas yöllä kolmen-neljän välissä takasin töihin). No, tänään me nähtiin jo RUHTINAALLISET 7 minuuttia, kun ehti juuri kotiutua ennen kuin minä taas vastaavasti lähdin.. Ja nyt kun illalla kotiuduin niin oli jälleen nukkumassa, kun lähtee taas muutaman tunnin sisällä takaisin töihin..

AI MEILLÄKÖ MENEE RISTIIN TYÖVUOROT??? Ei ihme että kaikilla välillä vähän kiristää hermoa!!! Vaikka ei sillä, ei kyllä olla ehditty edes tappelemaan yhtään!!! Mutta ei voi muuta sanoa kuin että MÄLSÄÄ!!!!!

Täytyy kyllä myöntää, että eilen jo tuo töissä olo kiristi omaa hermoa niin hel***tisti, että olisin mielelläni lähtenyt kotiin kesken illan. Tämä ilta menikin sitten jo hieman kevyemmin ja helpommin. Ja itseasiassa todella nopeesti. ONNEKSI =o)

Töissä meillä on se mun yksi työkaveri raskaana (niinkuin olen kertonutkin), ja hänellä on ollut aika rankka tämä alkuodotus. Enkä kyllä edes yhtään ihmettele, koska hänellä kuitenkin on todella raskas (fyysisesti) osasto, joten hän on ollut jonkun verran sairaslomallakin. No, viime viikon hän oli sairaslomalla, ja kun hän maanantaina palasi töihin, oli eräs toinen työkaveri sanonut hänelle, että - hän ei halua mitenkään pelotella, mutta eräs hänen kaverin kaverinsa oli saanut keskenmenon vielä viikolla 20.. HEI HALOO!!! VÄHÄNKÖ REILU TYÖKAVERI!!! Tämä raskaana oleva kaveri sitten oli ollut melkein kyyneleet silmissä, ja oli samalla päättänyt ettei puhu tälle ed.mainitulle enää mitään! Ja täytyy kyllä sanoa, etten yhtään ihmettele, sillä en puhuisi enää minäkään!!!! Eihän tuollaista asiaa voi/SAA todellakaan sanoa ihmiselle, joka odottaa ensimmäistä lastaan, ja jolla muutenkin on jo ihan tarpeeksi "huolia/murhetta"???? Miten jotkut ihmiset oikeasti voivat olla niin ajattelemattomia ???? Törkeetä =(

Mutta se nyt tällä kertaa noista työkuvioista..

Vaikka eipä täällä oikeasti ole paljon muuta tapahtunut, kun koko aika on mennyt kerran vain tuolla töissä =) Viime viikonloppu meni tosiaan kokonaan töissä, sunnuntaina oli pakko töiden jälkeen sen verran vääntäytyä töiden jälkeen ihmisten ilmoille, että saatiin raahattua itsemme vielä Nestorin synttäreille, joita juhlittiin siis vasta silloin.

Veimme Brion palikka-sarjan, jonka ikäsuositus oli 12 kk  ylöspäin, ja täytyy sanoa, että lievä pettymys olikin, kun osa palikoista oli todella pieniä sen ikäiselle =( Mun piti hakea sellainen brion taaperokärry, mutten sitten löytänyt sellaista mistään siihen hätään, ja päädyin noihin palikoihin. Nestorin äiti tosin lohdutteli, että hän pistää ne pienimmät vielä joksikin aikaa jemmaan, ja antaa sitten,kun Nestori ei ihan kaikkea syö ensimmäisenä (kaikki kun täytyy iskeä suuhun ensimmäisenä). Nyt on sitten kaikkien lähimmäisten lasten synttärit tältä vuodelta juhlittu.

Meillä on sitten kanssa muuten nyt alkanut tuon teinipoitsun rippikoulu-jutskat *KÄÄK*, joka viikko hieman jotain ohjelmaa, ja kesäkuun alussahan meillä sitten jo vietetään rippijuhliakin (KAMALAA, KUN MÄ OLEN JO VANHA!!!!). Yllättävän reippaasti tuo poitsu on sen aloittanut, kun vähän sitä jännäsin, että miten sen ottaa. Kaikki kaverit kun kuitenkaan eivät edes menneet rippikouluun. Mulle se on kuitenkin ollut alusta saakka aivan päivän selvää, että meillä lapset sen käyvät, eikä muita vaihtoehtoja edes ole! Olen sen käynyt itsekkin, ja odotan kyllä noilta teineiltä sitä samaa! *vähänkö oon vanhanaikainen =)* Ja onneksi se ei ole kuitenkaan ollut noille kummallekkaan mikään ongelma, vaan molemmat ovat sinne olleet menossa koko ajan.

Ensi lauantaina olisi sitten A;n hautajaiset *huokaus*, mutta me emme mene sinne. Tämä ei kylläkään ole mitenkään oma valintamme, mutta.. Täällä on ollut vähän hankaluuksia tuon asian tiimoilta, joita en kuitenkaan ala täällä mitenkään erittelemään. Sanotaan vaikka näin, että hautajaiset ovat erittäin pienet (muutama ihminen), sillä menetys on ollut A;n miehelle niin rankka, etteivät mitkään sanat taida riittää sitä tarpeeksi hyvin kuvaamaan.

Siitä on tullut eräiltä tahoilta hieman (tai hieman enemmänkin) riitaa, ja sanomistakin, mutta minä sanoinkin miehelle, että me emme ala tälläisillä asioilla tappelemaan yhtään, vaan kunnioitamme toisen päätöstä ja surua, ja A;ta!!!! Joten lähetämme adressin, ja käymme haudalla muistamassa erikseen. Täytyy sanoa, että minuun sattuu aivan mielettömästi pelkkä ajatuskin siitä, etten pääse sinne. Enkä pääse hyvästelemään ja saattamaan toista viimeiselle matkalle. Mutta minä myöskin tiedän, että kaikista viimeisin asia, mitä A haluaisi, olisi se, että täällä riidellään ja tapellaan tälläisellä asialla.. hänestä.. Niin surullista!!!!! Tiedän kuitenkin, että tämä varmasti on "oikea" ratkaisu.. Tai niin haluaisin uskoa, sillä tämä koko asia satuttaa todella lujaa. No, mutta, mehän emme kaikkeen pysty/voi vaikuttaa. Toivottavasti A "tietää", kuinka lujaa haluaisin olla siellä mukana.. *huokaus*

Olen päättänyt että haen hänelle haudalle enkelin ja kynttilän ja käyn muistamassa kaikessa rauhassa lauantaina illalla!!!

Mutta nyt päätän näinkin surullisiin tunnelmiin, ja toivotan kaikille hyvää yötä <3