Mitenkä tuo kp 1 ei tullut tällä(kään) kerralla mitenkään "yllätyksenä", kyllähän sen sisimmässään tiesi, jotenkin olin sen jopa koittanut itselleni selittää ja mahdollisimman hyvin tiedostaa. Ja ihan hyvin mä taisin siinä onnistuakin, olo on.. niin, no.. lähinnä väsyneen pettynyt, turhautunut, vihainenkin !!! Ei mitenkään pohja-muta olo, mutta sellainen "turpaansa saanut"- fiilis päällimmäisenä. Olisin niin jälleen toivonut, unelmoinut, rukoillut..

Niin turhaa touhua.. tämä kaikki.. En oikeasti jaksa enää edes itkeä!!!! Ei niitä kyyneliä vain enää tule. Paha olo jää vellomaan vain sisälle. Kai se sieltä joskus pihalle tulee, jos on tullakseen. Ennemmin tai myöhemmin. Nyt juuri olen sisältä niin "kuollut", etten yksinkertaisesti jaksa!

Nii, mitäs täällä nyt sitten olisi muuta tapahtunut ?? Vietettiin sunnuntaina miehen kanssa kauhuleffa-sunnuntai, ja mä olin ihan kirjaimellisesti paskat housuissa.. Ostettiin nimittäin joku aika sitten kolmen levyn dvd-boksi, mikä sisältää SAW 1, 2 & 3.. AIVAN KARMEITA LEFFOJA!!!! En ole ennen katsellut, enkä oikeastaan edes liiemmin ole noita kauhuleffa-ihmisiä, mutta mies kyllä tykkää katsella. No, katseltiin kuitenkin sunnuntaina nuo 1 ja 2 leffat, ja huh huh!!!

Miehen kainalossa niitä sitten katselin, ja välillä kymmenen sormen lävitse =o) mies naureskeli, että mitä hyötyä tuosta on, kun katselet kuitenkin sieltä sormien väleistä =o) eipä kai mitään niin, mutta silti tuntui jotenkin "helpommalta". Ja eilen sitten muuten katseltiin tuo viimeinen eli SAW 3.n, ja se vasta hirveä olikin!! Kaikista kamalin oikeastaan noista kolmesta. Sanoinkin miehelle, että uskallakkin nukahtaa sitten ennen minua, niin tiedät nukahtaneesi =) On sekin, kun täytyy tuollaisilla itseään kiduttaa. HULLUA

Yks päivä katseltiin muuten myös tuo Die Hard 4.0 (lapset ostivat miehelle isänpäivänä lahjaksi). Minäkin ajattelin, kun mies kysyi yks päivä sen katselusta, että katsellaan vain, niin saanpahan hyvällä omallatunnolla otettua parin tunnin päikkärit sen varjolla, kun väsytti. Mutta leffa olikin niin hyvä, että unet karisi heti silmistä. Yllättävän hyvä leffa!! Mä tykkäsin kyllä paljon, ja niin mieskin.

Tälläisinä sateisina, harmaina ja pimeinä iltoina leffoja tulee jonkun verran katseltuakin, kun ei ole mitään tekemistä pihallakaan, eikä aina jaksaisi pelkkiä kotitöitäkään tehdä. Tänään tulikin vähän lunta, ja pakkastakin on ollut muutamina päivinä. Saas nähdä koska tuota lunta tulis oikein jäämiseen saakka. Saisi tulla jo. Olis paljon valoisampaa ja "puhtaampaa"!! Ehkä mielialakin sitten kohentuisi edes vähäsen.

Tänään olen ollut vapaalla, ja huomisesta alkaa yhteensä 8 päivän työputki, että motivoi taas ihan tuhannesti =( rankka veto edessä, ja vähän on kyllä latistanut tämän päiväistä vapaata. Sainpas kuitenkin raahattua takapuoleni tänään ystäväni luokse, ja mukavaa oli. Meitä oli siellä useampia, ja juttua kyllä riitti. Menin sinne erään toisen ystävän kyydillä ja hän lupasi heittää minut sieltä kotiinkin sitten kun lähtisimme.

Kahvipöydässä sitten huomasin saaneeni tekstiviestin meidän teinitytöltä, ja se kuului näin; " Voit laittaa minulle sitten piikin puhelimella, kun olet lähdössä sieltä kotiin päin, niin voin lähteä sinua vastaan, jottei sinun tarvitse kävellä sieltä yksin kotiin koko matkaa" =o) VOI TUOTA KULTAISTA TYTÖN TYLLERÖÄ <3 Ihana tyttö <3 No, minä sitten soitin hänelle, että pääsen kyllä autolla kotiin, ettei tarvitse olla huolissaan =o)

Mutta nyt täytyy pikkuhiljaa alkaa hankkimaan nukkumaanmenoa, jotta jaksaa taas huomisenkin (itseasiassa ne 8 päivää) töissä! Joten Kauniita unia jokaiselle <3

"Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö,
niin Nukku-Matti nousee ja ovehen hiljaa lyö.
On sillä uniset tossut ja niillä se sipsuttaa,
se hiipii ovesta sisään ja hyppää kaapin taa.

Ja sillä on uninen lakki ja sininen, uninen vyö
ja unista jäätelön palaa se pienillä hampailla syö.
Ja sillä on sininen auto ja se auto hyrrää näin:
surrur, surrur ja lähtee unen sinistä maata päin.

Ja pieni sateenvarjo on aivan kallellaan
ja sinistä unien kirjaa se kantaa kainalossaan.
Ja unien sinimaahan se lapset autolla vie.
Surrur, surrur ja sinne on sininen, uninen tie.

Ja siellä on kultainen metsä ja metsässä kultainen puu
ja unien sinilintu ja linnulla kultainen suu.
Ja se unien sinilintu se lapsia tuudittaa,
se laulaa unisen laulun: la la lal la la lal lal laa"