Kylläpäs on taas riittänyt surua ja murhetta viime päiville ja kuukausille. Aivan uskomattomiin tekoihin näimmä pystyy ihminenkin. Sen parempaa tai oikeastaan minkäänlaista selitystä emme tuolle teolle vain koskaan saa, emme syytä mikä järkeistäisi tai selittäisi, miten noin nuorella ihmisellä voi oikeasti olla niin paha olla, että hän ajautuu noin karmeisiin tekoihin. Kyyneleet silmissä olen uutisia kuunnellut, lehtiä lukenut. Minun ymmärrykseeni tuo ei koskaan mahdu.

Kyllä oli kamala lähettää teinejä seuraavana aamuna kouluun. Kotonakin asiasta paljon jo puhuimme. Ja koko seuraava päivä oli molemmille kouluissakin asioista keskusteltu, kerrottu jne. Eipä ymmärrä oikein noiden pienten päätkään näitä asioita. Tyttö varsinkin tuntui olevan todella hämillään siitä, miten joku voi tehdä tuollaista. Tuli jo oikeasti tunne, että liikaa kuolemaa noin pienen päähän näin pienellä ajalla..

Miten voikin olla niin, ettei täälläkään (Suomessa siis) enää ole turvallista lähettää edes lasta kouluun??? Ja miten paljon voikaan yhden ihmisen teot vaikuttaa niin moniin ihmisiin, muuttaa/tuhota niin monen muun ihmisen elämän ?? Eipä tähänkään ole olemassa mitään tarpeeksi järkeviä sanoja, miten voisikaan ? Jos ihmismieli ei sitä voi edes käsittää ?

Tällä viikolla on kaikki illat kulunut vain töissä. Huominen olisi vielä töitä ja sitten pari vapaata. Onneksi *huoh* Tänään ainakin oli mieletön ryysis koko päivän, huomaa että sunnuntaina on isänpäivä. Eli huomenna töissä vieläkin kiireempää. Hyvä vaan, meneepä päivä nopeammin. Puoli seiskan aikaan illalla sitten pääsee viimein kotiinkin ja saa aloittaa sen "viikonlopun".

Huomaa kyllä, että on ollut vähän ennen kymmentä tänäänkin vasta kotona, kun yhä kökin täällä hereillä. Mä olen sellainen, että tarvin hetken oman rauhan, ennenkuin kömpiä peiton alle. Kyllä tämäkin sitten taas aamulla kostautuu kun seiskalta täytyisi päästä ylös =D

Näin muuten toissa yönä AIVAN PIMEETÄ unta!!!! Voi jesta, mut mies oli varmaan jo hiljaa mielessään passittamassa mua hullujen huoneelle =D Juu, meillä oli siinä unessa pieni lapsi , ja miten voikaan pieni vauva tuntua niin todelliselta unessa ??? Muistan sen vauvan lämmön, pehmeyden ja tuoksunkin!!!

No, siinä unessa syötin sille vauvalle 1-2 v. purkkiruokaa, vaikka lapsi oli paljon,paljon pienempi, ihan vain näyttääkseni eräälle kaverilleni, että kyllä lapsi oppii syömään pikkuhiljaa "klönttistäkin" ruokaa, kunhan sitä antaa pikkuhiljaa *HEH HEH* (Hän siis ei anna omalleen, koska siinä on niitä ruuan paloja, vaikka iän vuoksi voisikin)

Joo-o =D No, seuraavassa hetkessä, kun vauva oli syönyt olin viemässä sitä päiväunille. Vein vauvan parisängyyn ja lähdin hakemaan maitopulloa ja kuivaa vaippaa. Kun menin takaisin, vauva oli umpiunessa ja KUORSASI täysillä, ihan kuin meillä mies =D Siis oikein TOSI kunnolla !!! *ehkä tosiaan alan olemaan valmis sinne pyöreeseen huoneeseen, pehmustettuun sellaiseen*

Siinä unessa oli kyllä muutakin pimeetä, mutta tässä se oli pääpiirteittäin =) Että sellaisia unia täällä suunnalla. Uskomattoman todellisilta nuo vauvaunet vain välillä tuntuvat. Oon joskus nähnyt unta siitäkin, että oon raskaana, ja muistin jopa vauvan potkut ja liikkeet aamulla kun heräsin. Hemmetin karu herätys herätä siitä todellisuuteen =(

Mutta karu herätys on minulla aamulla nytkin, ellen kömmi peiton alle. Kello on jo puoli kaksi nimittäin!!! Eli nyt nukkumaan viimein.

Kauniita unia jokaiselle <3