Joulu alkaa taasen olla takanapäin, ja huomenna alkaa jo taas arkikin, eli siis töihin heti aamusti. Motivaatio on täydellisesti kadoksissa, eikä sitä lisää yhtään tieto siitä, että "kaikki" muut saavat vielä lomailla *nyyh* eli siis mies ja lapset saavat jäädä aamulla nukkumaan, kun minulla alkaa taas viiden päivän työputki.

Joulu täällä sujui erittäin hyvin. Sunnuntainahan minä olikin vielä koko illan töissä. Itseasiassa minulle soitettiin pari tuntia ennen työvuoron alkua, että josko pääsisin jo aiemmin töihin, kun ryysis oli niin valtava, ettei kukaan päässyt edes tauolle siellä. Niinpä minä siis reippaana tyttönä meninkin jo aiemmin töihin. Kuuden-seitsemän aikaan meno tosin tyssäsi kuin seinään. Tai niin.. eihän kukaan siinä vaiheessa aaton aattona enää missään ole. Kotonahan yleensä on siinä vaiheessa jo täydet joulutohinat päällä, kun koristellaan kuusta, ja valmistellaan kinkkua uuniin =)

No, ihan hyvissä merkeissä kului kuitenkin koko ilta, ja puoli kymmenen aikaan päästiin mekin sieltä sitten viimein aloittelemaan joulun viettoa. Olo oli kyllä aikas poikki kotiin päästessä. Kyllä nuo ryysikset aina veroittavat voimia. Sunnuntaina loppuilta menikin sitten siinä, kun mies alkoi taistelemaan kinkkua uuniin, ja minä menin saunan lämmityksiin.

Aattona olikin ihana herätä kinkun tuoksuun. Hyvin tuo oli onneksi onnistunut. Mies siinä alkoi sitten riisipuuron keittoon, kun minä laiskana istuin olkkarissa vielä kahvikuppini kanssa *hih* No, enkähän ollut rauhallisen aamuni ansainnut.. Teinitkin pikkuhiljaa heräilivät, taisivat jännittää =) vaikkeivat mitään myöntäneetkään.

Meillä on jo muutamia vuosia ollut käytössä käytäntö, että avaamme lahjat jo päivällä. Me kun menemme mun vanhemmille aina aattona kuitenkin syömään, ja koska kutsu sinne on aina neljän-viiden aikaan, niin saadaanpa mennä ja ennenkaikkea OLLA rauhassa siellä, kun eivät avaamattomat lahjat sitten polttele kotona.. Eli meille se pukki ei tule enää illalla.

Lahjat olivat mieluisia, ja sehän on aina ihana kuulla. Ja nähdä. Ja olihan niitä todellakin sitten riittävästikin, meidän lahjojen lisäksi tietysti myös mummujen ja muiden sukulaisten lahjoja.

Neljäksi lähdimme sitten syömään, ja voi, että mutta kyllä joulun ruuat ovat hyviä =) Ja ihminen on tyhmä... siis kun täytyy syödä itsensä ihan ähkyyn.. Mun vanhemmilla menikin sitten monta tuntia, kun syömisen jälkeen pelailtiin pelejä ja kahviteltiin ja juteltiin. Tyttö otti siellä jopa päiväunetkin vielä. Yhdeksän aikaan sieltä sitten lähdettiin kotiin päin, joulusaunan lämmitykseen.

Siinähän tuo aatto sitten menikin. Ainoa mikä hieman verotti joulumieltä, oli se, että maassa ei ollut TIPPAAKAAN lunta!!! Päinvastoin, pihalla olisi saanut leikattua nurmikon.. Tänäänkin on ollut +4 lämmintä..

Joulupäivä menikin sitten kotosalla, tai oikeastaan keittiössä, koska "tapoihimme" kuuluu myös se, ettei kukaan joutuisi joka päivä seisomaan siellä hellan ääressä. Eli mun vanhemmat, veli ja anoppi tulivat meille syömään. Päivä meni kyllä todella nopeasti. Oli kiva saada vieraita. Illalla, kun vieraat oli syötetty, juotettu ja viihdytetty, ja heidän lähdettyään, päätimme lähteä käymään miehen mummulla. *hävettää niin paljon se, että olemme käyneet siellä ihan liian vähän*

On se kumma, ettei ihminen oikeasti saa persettään ylös sohvalta, ja mentyä katsomaan/tervehtimään vanhoja ihmisiä. Ja koskaan kun ei kuitenkaan tiedä, kuinka vähän ihmisellä on enää aikaa jäljellä.. Mummukin on jo vanha ihminen, ja suurin suru hänelle oli, kun A kuoli. A oli mummun tytär, joten se oli todella kova paikka!!!

Kaksi tuntia me sitten mummulla olimme, ja olisi siellä kulunut helposti vielä toisetkin kaksi tuntia, niin paljon juttuja riitti =) Mutta kello oli jo liki yhdeksän, joten oli pakko jo lähteä, jotta toinen pääsi iltatoimille. Mummu oli niin iloinen, kun sai juttukaveria. Hän muisteli menneitä aikoja, ja niitä oli hauska kuunnella. Monet naurut siellä sai nauraa. Ja oli niin hyvä mieli, kun oli mennyt sinne!!

Tämä päivä onkin sitten mennyt ihan harakoille.. Aamulla nukuimme myöhään. Olin jo illalla sanonut etten laita edes kelloa soimaan, kun torstaina on kuitenkin jälleen aamu-kuudelta herätys. Päivä kuluikin sitten telkkaria katsellen ja oleillen. Muutama sukulainen poikkesi kahveella, siinä kaikki. Niin no, kävimme mekin Nestoria katsomassa ja siellä kahveella pikemmin. On tuo Nestorikin vaan jo iso poitsu <3

Nyt vähän haikeakin olo.. joko se joulu todellakin taas on ohi ??!! *hö* Monta kuukautta kamala hössötys sen vuoksi, ja näin nopeasti se todellakin on siirtynyt taas vuodella eteenpäin..