Yhä enemmän ja enemmän - päivä päivältä suuremmin ja suuremmin minusta tuntuu siltä, että tipun joukosta. Olen ikuinen "epäonnistuja", joka ei varmaan tule koskaan enää onnistumaan.. Tuntuu niin äärettömän pahalle.

Olen tutustunut tämän blogin myötä aivan ihaniin ihmisiin, joista välitän hyvin paljon. Joiden onnesta olen hyvin, hyvin onnellinen. Ja JOKAINEN heistä on taatusti myös sen onnensa ansainnut!!! Silti tuntuu pahalle..enkä todellakaan tarkoita, että tuntuisi pahalle tuo muiden onnistuminen!!! Päinvastoin!! Vaan pahalle tuntuu, tämä ikuinen oma ei-onnistuminen!!!

Pikkuhiljaa vain on alkanut tuntumaan, että jokainen muu onnistuu tässä elämääkin suuremmassa haaveessaan, pikkuhiljaa olen alkanut olla se ihminen, kuka ei enää kuulu joukkoon.. eikä varmaan koskaan tule kuulumaankaan. Olen niin suunnattoman surullinen.

Eilen hain kuvia netistä sivupohjia varten. Itkien. En siksi, että tuntuisi pahalta etsiä niitä toiselle, vaan siksi, että tavallaan sydämessäni taidan jo tietää, etten niitä voi koskaan omaan blogiini samalla perusteella etsiä. Se satuttaa - niin lujaa ja niin syvältä.

Olen lukenut ystävien blogeja, niitä jotka ovat onnistuneet, ja usein törmään lauseeseen, että kun lakkaa yrittämästä, niin kyllä se siitä sitten tärppää.. Näihinkin vuosiin vain mitä me olemme yrittäneet, on tuokin aika ehtinyt mahtua, jo useamman kuin yhden kerran.. Tuloksetta jälleen.

Yhä uudelleen ja uudelleen törmään ajatuksissani kysymykseen -MIKSEI ?? Mikä minusta oikeasti tekee niin paskan ihmisen??? Olen vain niin väsynyt jo tähän kaikkeen. Esitän päivästä toiseen niin töissä kuin kotonakin, että kaikki on ok, että eihän tässä mitään.. Ei tunnu missään.. Ja silti odotan koko ajan sitä hetkeä, kun hajoan..

Tasan vuosi sitten takana oli ensimmäinen inssi, jonka piti olla se meidän "juttu" ja pelastus.. Miksi siis sen jälkeen seurasi vielä kaksi inssiä ja yksi tulokseton ivf.. ?? Lääkärin mukaanhan meidän ei ole mahdotonta raskautua edes luomusti, vaan se on jopa ihan realistista?? Silti aika kuluu, ja mikään ei onnistu. MIKSEI?? Joo-joo, tiedän, kaikille ei ole lasta tarkoitettu.. Silti en ymmärrä, miksi tämänkin lapsen saa mielummin joku, joka ei lasta edes halua, tekee abortin, on alkoholisti tai narkkari.. Miksemme me, jotka sitä olemme niin kauan rukoilleet ?? Ja miksi enää edes mennä minnekkään hoitoihin, kun lopputulos on joka hemmetin kerta kuitenkin sama..

Olen vaan niin hajalla, rikki ja yksin..