Jaa-a.. Mitäkös tänne kuuluu.. Töitä, töitä ja töitä. Ei mulla taida elämässä enää mitään muuta ollakkaan. Ja miksi olisikaan ?

Teen niitä hullunlailla, ja pelkään pysähtyä liian pitkäksi aikaa. Kun en ole töissä, "istun" kotona (lue; teen kotitöitä kunnes on pakko kömpiä nukkumaan, jotta jaksaisi taas sen seuraavan työpäivän).

Pelkään, että jos pysähdyn liian pitkäksi aikaa, ehdin alkaa miettimään asioita. Pelkään, että katoan, hajoan, putoan.. Eniten kai pelkään sitä, etten selviäkkään, kun tajuan miten vähissä se toivo on. Miten pohjalle silloin joudun, tai miten pohjalta pääsen vielä joskus kipuamaan myös ylös..

Olen paljon miettinyt tulevaisuutta. Elämää. Ja ennenkaikkea sitä, että entäs nyt ?? EN TIEDÄ!!! Enkä tiedä edes sitä, että mistä saisin siihen vastauksen. Tämä blogi täytti eilen vuoden. Vuosi sitten hoidot olivat kesken, muutaman kerran oltiin niistäkin huolimatta jo tultu todella suurella rytinällä alas, silti sitä toivoa vielä OLI.. Tyhmä ja lapsellinenhan minä olin, mutta olin "varma", että viimeistään IVF;ssä mekin onnistuisimme..

Olen miettinyt sitäkin, että käykö tälle blogille samoin, kuin erään rakkaan vertaisystävän blogille kävi ?? The End ??