Anteeksi, tämä mielettömän pitkä blogihiljaisuus. Syitä siihen on moniakin, ensinnäkin tämä "takki-tyhjänä-fiilis", joka on iskenyt ihan totaalisesti ja väistämättä, kun kaikki jossain vaiheessa plussaavat - paitsi me..

Lisäksi viime viikko meni iltavuorossa töissä, ja tämän viikon olen maannut kotona aivan muissa sfääreissä, iski nimittäin tiistai-iltana 40 asteen kuumeen päälle. Olihan minulla jo tiistaina päivällä töissäkin kuumetta ja todella karmee olo, jonka vuoksi meinasin muutamaan otteeseen lähteä kesken päivän kotiinkin. Tauolla kietaisin kuitenkin pari särkylääkettä, ja se helpotti oloa huomattavasti - hetkeksi..

Kotonahan tuo iski sitten oikein kunnolla. Kahden peiton alla nukuin oikeasti kaksi vuorokautta putkeen, ja kyllä vieläkin on hölmö olo, mutta huomenna pitäisi siitä huolimatta jaksaa raahautua töihin (tiedän, että saattaa olla virhe sekin..), mutta pakko mikä pakko.

Teineillä on ollu talvilomaa tämä viikko, ja nuo olivatkin molemmat muutaman päivän kylpyläreissulla lähisukulaisten kanssa, sunnuntaista tiistaihin saakka. Poika siitä jatkoi vielä reissuaan kummisedän mukana laskettelureissuun, josta kotiutui vasta tänään. Ihana reissu oli kuulemma ollut, mutta oli ihanaa tulla jo kotiinkin =) Varmasti onkin, kun koko viikon mennyt täysillä. Onneksi saa nyt viikonlopun rauhassa rauhottua ja olla vain.

Tytöltä tiistaina kovin illalla pyytelin anteeksi oloani, mutta eihän tuota onneksi sitten haitannut, vaan haki mulle lisäpeittoja sohvalle ja hoiteli. Vieressä sitten katseli telkkaa ja nuokkui itsekkin rankan reissun jäljiltä. Ja taisi olla hänelläkin jo keskiviikkona lämpöä, tai sitten oli vaan niin väsy uimisista ja matkailuista, että oli ihan voimaton koko päivän.

Enpä muuten muista "taistelleeni" lääkärin puheille pääsystä koskaan yhtä paljon kuin tällä viikolla. Ja siis julkiselle puolelle - terveyskeskukseen. Tuolloin keskiviikkona vääntäydyin viimeisillä voimillani miehen kyydissä terveyskeskukseen (itsestäni ei olisi ollut autonrattiin, mutta sairaslomalappu oli saatava).

Ja täällä naapurikaupungissahan siis käytäntönä on nykyään se, että sinne mennään vain jonottamaan, ja kiireellisyyden mukaan sitten päästään sisälle, soittamalla ei päivystykseen enää aikoja jaella.. (jonkun helvetin viisaan iki-terveen-päätös..) No, jokatapauksessa keskiviikkona kun pääsin sinne saakka, siellä oli jonottamassa KOLMEKYMMENTÄ IHMISTÄ!!!! HEI HALOO... miehen pitäis päästä vielä tällä viikolla töihinkin... Joo, en sitten voinut jäädä odottelemaan, vaan pyysin sairaanhoitajalta sairaslomalapun.

Kyllähän mä sen tiesin, että siellä ihmisiä jonossa olisi, mutta kun miettii tuohon lisäksi vielä n.10 hätätapausta lisää joihinkin väleihin, niin olisin tänään aamupäivällä päässyt sisälle lääkärin huoneeseen.. (ja sieltähän ei siis saa poistua edes välillä, vaan se menee tyyliin, kuka perseensä nostaa, se paikkansa menettää..)

Tänään sama juttu soitin aamulla ensimmäisenä OMAN kunnan lääkäriin (tarvisin varmaan vain antibioottikuurin keuhkoputkentulehdukseen) - sain hoitajan kiinni ensimmäisellä soitolla terveyskeskukselta ja viisi minuuttia sen jälkeen, kun aikoja oltiin alettu antamaan, ja päivä oli muka jo AIVAN täynnä. Nopeaa toimintaa, viisi minuuttia, eikä minun tarvinnut edes koittaa soittaa kuin tuo yksi kerta, ja silti ajat täynnä.. Se sitten siitä lääkekuurista. Sillä ainoa keino olisi ollut saada se olisi ollut mennä sinne lähikaupungin terv.keskukseen, jossa ne keskiviikon asiakkaatkin varmaan vielä odottelivat.

Ja toinen vaihtoehto olisi ollut mennä yksityiselle ja maksaa  yht. yli 60,- että mahdollisesti saisi yhden lääkekuurin.. Kärvistellään täällä sitten =) Ja kyllähän minä vielä pärjään, mutta en voi silti olla ihmettelemättä tuota touhua, koska jokainen meistä siitäkin maksaa!!! Ja saati sitten vanhat ihmiset tai lapsiperheet - teltan ja kylmälaukun kanssako sinne mennään sairaiden lasten kanssa tunneiksi istumaan. Siitä on nimittäin ollut lehdissäkin juttua, kun joku oli joutunut siellä kerran odottelemaan 6 tai 8 TUNTIA!!!! IHAN HULLUA!!

HUH, kun helpotti tuo vuodatus *hih*

Teinit livahti kavereille (jopa se poitsu, jonka mielestä oli ihana tulla kotiin =D), mies on töissä, ja mä koitan kerätä voimia huomiselle työpäivälle =) Ai niin, mulla oli muuten maanantaina vapaata töistä, ja tenavat oli siellä kylpyläreissullaan, ja mies *TIETESKI* töissä, joten mut oli koko päiväksi hylätty tänne ihan yksin. Vaihtelin sitten järjestyksiä meijän alakerrassa. Yllättävän suuria mööpeleitä näinkin pieni akka saa siirrettyä, kun vain päättää..

Mies oli ihan shokissa kun soitti, ja kuuli mitä mä teen, mutta suotta tuo valitti, kun aina kun ehdotin järjestyksen vaihtoa, se ei innostunut. Ja sainhan mä valtavan kaksiosaisen lasivitriinin siirrettyä huoneesta toiseen, meijän korkeista kynnyksistä huolimatta *hih* ja melkein 30 kiloa painavan "lokerohyllyn" toisen samanlaisen päälle *hih* ja selvisin hengissä.. =D

Mutta uskokaa vaan, että olin mä poikki sen päivän jälkeen!!! Ja tiistaiaamuna mun jalat oli kipeet =) Mut nyt on "uutta" ja hienoo. Kyllä se vaihtelu vaan piristää.

Mutta nyt tää menee keittää iltateetä ja koittaa piristyä pyykinpesuun =)

HYVÄÄ PERJANTAI-ILTAA KAIKILLE <3

ps. TAIKA - MINÄ EN OLE SUA UNOHTANUT, MUTTA.. TÄÄ KAIKKI MITÄ YLLÄ KIRJOITIN *ANTEEKSI*

SAAT POSTIA ENSI VIIKON AIKANA!!!!