Paljon on ollut mietteissä ja harkinnassa tämän blogin lopetus/blogitauko ja kaikkea siltä väliltä aina uuden blogin aloitukseen saakka. Mikään ei tunnu hyvältä. En löydä enää mitään kirjoitettavaa. Tuntuu että olen aivan kaiken jo sanonut, mitä minulla on sanottavana. Silti en osaa edes sitä tehdä *huoh*

Alunperin olen tämän blogin aloittanut lapsettomuuden vuoksi ja sen lopputuloshan on tullut jo selväksi kaikille aikoja sitten - OLEN TIPPUNUT KELKASTA JO AJAT SITTEN, muut onnistuvat - me emme.. Sekin on tullut selväksi, että se sattuu. Sattuu niin helvetisti, että rintaa repii ja hengitys salpautuu. Tuntuu, että jokin minussa on kuitenkin jo kuollut - tuolla syvällä sydämessä.. Eikä minun pääni tulee koskaan kestämään näitä pettymyksiä ja pieniä kuolemia niin paljoa, kuin mitä jumala meiltä vaatii..

Tämä lapsettomuus on meillä muodostunut ikuisuus-projektiksi, jolle ei tule mitään onnellista THE ENDIÄ!!!

Teistä monet ovat valaneet uskoa ja toivoa minuun - ja niin miljoonat, miljoonat kiitokset siitä. Niin moni on sanonut, ettei saisi luovuttaa. Kukaan ei kuitenkaan ole osannut koskaan sanoa minulle, mistä niitä voimia/sitä toivoa enää ammennan ?? Ei taida olla mitään sellaista paikkaa olemassakaan..

Me olemme näiden vuosien varrella koittaneet jo aivan kaikkea aina A;sta Ö;hön saakka, ilman minkäänlaista toivonhiventä. Se tästä varmaan tekee vieläkin vaikeampaa. Olemme yrittäneet "sata lasissa" ja olemme yrittäneet olla tekemättä mitään/unohtaa - kaikki tuloksetta.. Mitä sitä muka enää voisi tehdä ??

Niin.. Elämä on..