Sitä olisi/alkaisi sitten "melkein" pääsiäinen =) Melkein siksi, että vapaat eivät tästä vielä alkaneet, koska lauantaina on tiedossa erittäin kiireinen ja erittäin pitkä päivä töissä. Tänäänkin jo oli niin mieletön hulina töissä ja nyt oon koko illan nuokkunut, ja miettinyt, haaveillut maate menosta. Tai niin onhan sitä herätyskin ollut jo kuuden aikaan.. Ja jalat on päivän kävelyistä aivan poikki. No, lauantai vielä töitä ja sitten onneksi kaksi vapaata =) Niitä odotellessa =) Ja saahan sitä onneksi huomenna edes nukkua pitkään.

Ollaan tytön kanssa parasta aikaa kaksin kotona, se juuri levitti kaikki AnnaAbreu-juttunsa/julisteensa pitkin olkkarin lattiaa ja aloitti niiden järjestelyn =) Ja niitä juttuja ja kuvia on satoja. Saas nähdä, miten tuossa käy =)

Mies on töissä vielä muutaman tunnin ja poika lähti sukulaisiin. Mä en tiedä mikä tuohon meijän poitsuun on iskenyt, mutta se on ollut kyllä maailman kultaisin tapaus.. Tai siis ainahan se, mutta.. Nyt se on jotenkin muuttunut.

Tosin saattaa olla, että meidän taannoisella keskustelu-hetkellä oli jotain painoarvoa. Keskusteltiin tuosta koulunkäynnistä, ja siellä ilmenneistä muutamista ongelmista, jotka tosin nyt toivon mukaan olisi sitten takanapäin =) Mutta jokatapauksessa muuttunut poika on - kertoo ja höpöttää paljon avoimemmin KAIKISTA asioista, auttelee jne.jne.

Olisko tuo rakastunut ?? *hih* Vai olisko joku synkkä juttu väistynyt sen sydämestä meijän keskustelun jälkeen? Tai sitten joku vaihe murrosiän kynnyksistä on ylitetty? No, pääasia, että hänellä on hyvä olla *hymyilee*

On se jo NIIN iso poika.. Ja mä vanha ämmä.. =)

Niin se aika vain kuluu (en voi olla hämmästelemättä tätä..), ja nuo oikeasti lähtevät muutaman vuoden päästä tahoilleen opiskelemaan, perustelemaan perhettä ja mä jään "yksin". Mitenkähän siihenkin sitten muka tottuu ja oppii?? Kun on KOKO ikänsä asunut niiden kanssa (mähän siis olen ollut 16 v, kun olen pojan saanut) ja sitten yhtäkkiä niillä onkin se oma elämä, minne ne siirtyy..

Joo-o, tiedän - sit mulla on aikaa tehdä mitä tykkään, mennä minne tykkään, mutta entäs, kun tämä on se elämä josta minä nautin, jota rakastan. Onhan ne sellaisia asioita, ettei ihminen voi ymmärtää. Aika menee niin mieletöntä vauhtia, ettei sitä voi käsittää.

No, nää jutut on taas tälläistä ihmettelyä elämästä, ja ajasta =)

Hiljaiseksi veti tuo Mia Permannon kuolemakin. En voi ymmärtää, en käsittää!!! Ja miten paha ja surullinen mieli siitä tulikaan, vaikkei koko ihmistä edes tuntenut. Yhtä paha mieli tuli Mandinkin kuolemasta. Kyyneleet silmissä luin molempien poismenosta. Mikä voi olla tälläisen tarkoitus?? Ja miten voi näin nuoret lähteä näin aikaisin ? Toivon todellakin koko sydämestäni paljon voimia heidän perheilleen ja läheisilleen surun ja tuskan hetkenä!

Elämä on välillä niin ihmeellistä..Monimutkaista..Surullista..

Tokihan siihen mahtuu myös onnea, rakkautta ja ihania,hyviä hetkiä - Onneksi!! Ne murheet vain välillä tuntuvat niin suunnattoman painavilta ja raskailta, että ne ovat/tuntuvat paljon suuremmilta asioilta.

*nyt tuo tyttö kaiveli tuohon läjään vielä rullan kontaktimuoviakin - KÄÄK -hetken päästä voi lennellä sitten jo ärräpäitäkin*

Pihallakin tuli talvi takaisin, ja mä jo niin haaveilin ja kuvittelin kevään tulevan. Muutamana päivänä paistoi aurinko - ja se jopa lämmitti. Viime vuonnahan minä löysin 29 pvä maaliskuuta jo tämän =) Ei taida tänä vuonna löytyä.. Mä olen kyllä niin henkeen ja vereen kesäihminen, että mun puolesta saisi tulla jo ja lujaa!!! Pääsisi kukkamaan kimppuun !!! Ja saisi laittaa bikikinit päälle (jos kehtais*hih*)

Jestas, mut olen haukotellut varmaan kaikki maailman haukotukset viimeisen tunnin aikana (ja näistä juttujen tasokkuuksista kanssa huomaa väsymyksen määrän..). Koitin niin kovin päiväuniakin ottaa, heikolla menestyksellä, kun teineillä oli koko ajan jotain asiaa. Ne varmaan vaistos, että äitillä on liian hiljaista =)

Niin, ja jottei se totuus taaskaan unohtuisi niin selkääkin särkee siihen malliin, että huomenna saa taas kirjata ylös kp1;n.. Tasan vuosi sitten meillä olikin "jännät" ajat, kun valmistauduimme IVF;n, ja olin juuri aloittanut piikitykset. Meilläkin siis "voisi" olla se pieni ihminen, jos jumala olisi suonut.

..Vähänkö nää mun jutut pomppii edestakaisin, mahtaako tästä saada edes selvää kukaan..

Mutta näihin tunnelmiin - jotka siis ovat ihan hyvät, vaikkakin TODELLA väsyneet - päätän nämä jutut =)

ERITTÄIN HYVÄÄ JA RAUHALLISTA TORSTAI-ILTAA & PÄÄSIÄISTÄ <3