Meillä on nyt "tapeltu" eilisestä saakka pojan kanssa sellaisesta asiasta, että saako hän lähteä kavereiden kanssa mökille kahdeksi päiväksi vai ei ?

Olen nyt koittanut puntaroida asiaa joka puolelta, ja välillä ollut jopa ihan hilkulla suostuakseni asian suhteen, mutta sitten kuitenkin perääntynyt. Ja tunnen oloni aivan surkeaksi/roistoksi/ilonpilaajaksi jne.jne..

Noilla on sellainen tietty kaveriporukka - kymmenkunta nuorta (tyttöjä ja poikia), ja ovatkin harvinaisen fiksuja teinejä, jonka vuoksi sitä mökille pääsyä jopa harkitsin, mutta.. kun joukossa se tyhmyys tiivistyy, ja pelkään, että tuolle kuitenkin sattuu jotain pahaa.

Varsinkin, kun olisivat mökillä keskenään, ilman aikuisia. Erään nuoren vanhemmat ovat vuokranneet sen, ja KUULOPUHEEN mukaan kävisivätkin tarkistamassa joka päivä tilanteen, mutta eipä se minun huoltani poista.. Mökki mikä mökki, aika korvessa ja veden äärellä.. APUA!!!!

Entä jos illalla myöhemmin sattuu jotain ? Onnettomuus ? entä/kun/jos näillä nuorilla onkin jotain alkoholipitoista mukana? Entä jos ja entä jos ???

SEKOAN HUOLESTA JO PELKÄSTÄÄN KUN AJATTELENKIN KOKO ASIAA!!! Joo, olen kuulemma aika tiukkis, ja tiedän senkin, että joskus se eka lupa on annettava, ja päästettävä, mutta että nyt jo vai ??

Olen kiitollinen ja arvostan todella paljon sitä pojassa, että olen saanut lasten päähän sen verran järkeä, että nytkin poika rehellisesti ilmoitti ja kysyi luvan, koska tiedän sellaisiakin, ketkä olisivat tilanteessa varmasti valehdelleet menonsa tarkoituksen, mutta..

mutta...mutta..mutta...

Miksi koko ajan törmään tuohon muttaan ??