Aivan järkky väsymys. Ihmekös tuo tälläisellä viikolla *HUOKAUS* Töitä olisi enemmän, kuin yksi ihminen kerkiää milloinkaan tekemään, ja koko ajan on joku sysäämässä lisää. Muutaman kerran olen ollut ihan vähällä puhjeta hervottomaan poruun, tai vähällä sanoa, että hei haloo!!!

Viikko on muutenkin ollut ihan persiistä.. Kamalaa tappelua kotona ja kaikkien kanssa. Kai tämä väsymys, stressi, hetkelliset/ikuiset rahahuolet ovat yhtälönä karmea. Maanantaina sain kauhean metelinkin aikaiseksi. MUTTA KUN... MUTTA KUN... niin.. Tulet väsyneenä töistä kotiin (kaiken lisäksi sain sunnuntain-maanantain välisenä yönä nukuttua kokonaiset 2,5 tuntia), ja kaikki on riipinrääpin, eikä kukaan muu voi koskaan tehdä mitään! Siltä se ainakin/taaskin silloin tuntui, ja soppahan oli valmis.. Sen jälkeen mykkäkoulua vähän jokaisen kesken, enemmän tai vähemmän.

Mies koitti maanantaina mun hermarin aikana selittää, että eikö voi ensin töistä tullessaan istahtaa ja juoda kupin kahvia, ennenkuin alkaa jotain tekemään, MUTTA KUN - EI VOI!!! Mielummin teen ne heti alta pois, ja istun sitten vaikka koko loppuillan, kun mun ei tarvitse niille töille sen jälkeen suoda yhtään ajatusta. Jos otan ensin siihen kuppiin sen kahvin, niin koko ajan mietin, että tuokin pitäisi tehdä.. ja tuo... Kyllä naisen elämä on.. sieltä.

Heitin kiukuspäissäni imurinkin roskiin maanantaina, kun kerran perkele tarvii urputtaa siitä, että MINÄ PIDÄN SIISTISTÄ KODISTA!! Ajattelin, että ei sitten imuroida enää ikinä.. *AAARRRGGG* Tosin joku oli sen sieltä jossain vaiheessa hakenut mitään sanomatta pois, minä se en kuitenkaan ollut, sillä päätin sillä hetkellä, kun heitin sen sulon syövereihin, että käyn saamari kuukauden päästä ostamassa hyvällä omallatunnolla ihan uuden.. Mutta siinä meni sitten sekin mahdollisuus =)

Että sellaista tänne...*PERKELE*