Postausta taas välillä. Viime viikonloppu meni jälleen kuin siivillä, eikä missään vaiheessa ollut sellaista tunnetta että olisi ollut kolme vapaapäivää. Niitä nimittäin todellakin oli kolme, lauantaista-maanantaihin.

Ja jotta ei olisi tullut mitään suurempaa paussia noihin juhlintoihin, niin vietimme sunnuntaina tytön 13 v. synttäreitä (Ovat oikeasti tänään). Onneksi ei noiden rippijuhlien vuoksi tarvinnut sen paremmin alkaa puunaamaan, sillä niihin siivottiin ihan perusteellisesti. Kyllä niissä järjestelyissä vaan silti saatiin menee koko lauantai. Sunnuntaina sitten taas vieraita ramppasi pitkin päivää - kukaan tosin ei tullut sillä kellonlyömällä, kun kutsussa oli.. Mikähän siinäkin on, että ikinä se ei mene niin. Mutta nyt on sitten nekin juhlittu. Taas vuodeksi eteenpäin =)

Maanantai meni meikäläisellä vielä sitten vapaalla mutta ihan koomassa. Mies joutuikin jo töihin, ja oli varmasti aivan poikki. On ollut kovin kipeenäkin, ja sanoikin soittavansa lääkäriin (minkä tekikin, ja sai antibiootti-kuurin pahaan poskiontelontulehdukseen), joten on todella huono olo. Mikähän siinäkin on, että suomalainen mies ei lääkäriin mene, ennenkuin on pakko.

Ja loppuviikko töissä molemmilla. Aika rankka työviikko takana, kesäloman tuuraukset kun alkoivat jälleen. Silti tämä viikko ei ollut mitään verrattuna tulevaan viikkoon, sillä ensi viikon MINÄ tuuraan NELJÄÄ ihmistä!!! Kertokaas miten se mahtaa ollenkaan olla mahdollista, tai miten se onnistuu, sillä itse en sitä vielä tiedä! Pakko on kuitenkin jollakin keinolla selvitä! Ihmeellistä sinänsä, että yhdelle ihmiselle isketään moinen määrä töitä, ja silti saan vain yhden ihmisen palkan =)

Joten voitte varmasti kuvitella, että stressi on melkoinen! Viisi viikkoa olisi vielä oman loman alkuun, ja se kaikki on tuota tuurausta. Ja sitten kolme viikkoa pelkkää makaamista (näkis vain *hih*)

Eli tämä koko viikko on ollut pelkkää työtä! Nyt kaksi vapaata, ennen sunnuntain ja ensi viikon töitä. Onneksi ei mitään ihmeellisempää ohjelmaa, eikä tarvi lähteä minnekkään. Saa vain olla ja möllöttää kotona. Juhannus saunomisia, vihta ja rentoa oleilua =) JES!

Juhannusmieltä kohottaa muutama iloinen juttu. Suloistakin suloisempi tytöntyllerö pääsi viimein kotilomille =) ja Ystävälläkin murheet helpottaneet =) Tsemppiä ja haleja molempiin perheisiin *halii*

Tuossa mökkihommassa muuten kävi sitten loppujen lopuksi niin, että mies soitti mökin varanneen nuoren isälle, ja kyseli vähän, että mikä homma tuo mökkeily-juttu nyt ollenkaan sitten on, ja selvisi, että mökki todellakin on vuokrattu nuorille, ja että tämä isä käy siellä useamman kerran päivässä tarkistuskäynnillä, kuin myös yöllä. Jokaiselle tehtäisiin repputarkastus, joten ei tupakkaa ja alkoholijuomia mukaan.

Ja niinpä meidänkin poitsu sinne sitten loppujen lopuksi meni. Sillä ehdolla, että kun minä soitan, hän vastaa, ja tämän pitää tapahtua 24h/vrk, ja ellei vastaa, minä lähden vaikka keskellä yötä häntä sieltä kotiin hakemaan. Ja reippaasti hän aina kyllä vastailikin.

Tiedän, että olen TODELLA (liiankin) suojelevainen lapsista - tiukkis, kalkkis. Tiedän, että lapset ovat jo aika isoja, ja että ikuisesti en pysty heitä kotona pitämään, mutta tuntuu vain etten pysy enää perässä tuossa kasvussa.. Muistan hyvin mitä itse on tullut tehtyä 15 vuotiaana.. Missä mennyt ja mitä tehnyt, ja niinkuin JonnaKonnakin kommenteissa sanoit,ei ole meikäläisten mökkilomat olleet aina "kilttejä", silti ikää on ollut tuon verran. Ja olenkin aina toivonut ja rukoillut, että olisin saanut lasteni päähän järkeä sen verran, että he tietäisivät mitä tehdä ja mitä ei.

Ja vaikka meillä kovin tuosta asiasta ensin tapeltiin, niin juteltiin miehen kanssa siitäkin, että kun poika on kuitenkin aina ollut rehellinen. Sanonut reilusti minne ja kenen kanssa menee, koska tulee ja on ollut meidän luottamuksen arvoinen, niin hän on hieman sitä luottamusta myös ansainnut. Ja nytkin sanoi heti rehellisesti kaiken tuosta mökille menosta.

Minähän valvoin tuona yönä kahteen saakka yöllä ja pelkäsin, että poika soittaa (me kun sovittiin, että jos tulee jokin hätä, niin soittaa välittömästi!), sitten ehdin nukahtaa, kunnes puoli neljän aikaan heräsin siihen, kun puhelimeeni tuli tekstiviesti. Ponnahdin täysillä ylös, ja muistan vieläkin, kun ensimmäinen ajatus mielessäni oli, että jaahas, mitä siellä mökillä nyt on tapahtunut?? Ja minulle ehti jopa iskeä pieni paniikinomainen tunne sydämeen, ennenkuin sain viestin auki. Syvä huokaus! Se olikin ystävältä. Tosin huolia hänelläkin, joten ei mitenkään iloinen viesti, mutta mökillä siltikin kaikki ok. Niin ja nyt Ystävälläkin =) kaikki hyvin siis =)

Mutta tuollainen mökkireissu sitten siis. Kaikki oli siellä mennyt hyvin, ilman ongelmia, ja poika olikin siellä vain yhden yön, kun halusi seuraavana päivän kotiin, ja jalkkisharkkareihin =) Ja minähän en laittanut yhtään vastaan, kun toinen kerran halusi kotiin *hih* On tämä oikeasti kamalaa!! Teini-ikäisten äitinä olo - huolta huolien perään, eikä loppua näy!

Yhä uudelleen ja uudelleen ihmettelen ihmisiä, jotka sanovat, että lasten kanssa eläminen helpottuu, mitä vanhemmiksi lapset kasvavat??!!! EI TOD! Ja mulla nämä samat fiilikset jatkuvat varmasti sittenkin, kun lapset ovat aikuisia ja perheellisiä.. Tyttöhän sanoi joskus pienempänä, että äiti, sitten kun he ovat isoja niin he saattavat pärjätä ilman sinua, mutta minä en koskaan ilman heitä *viisaita sanoja =)*

Joo, mutta nyt pesulle, ja nukkumaan - viimein =)

Kauniita unia jokaiselle <3