On ollut aika hiljaista täällä, mutta ei ole ollut voimia eikä mielenkiintoa kirjoitella. Eikä oikeastaan ole ollut mitään kirjoiteltavaakaan, ainakaan uutta. Sitä vanhaa ja samaa vain. Tänne kuuluu sitä tylsää töissäkäyntiä, töissäkäyntiä ja töissäkäyntiä. Sen lisäksi takana on erään nuoren hautajaiset sekä tutun ns. ihmeraskaus. Joten ei mitenkään helppoa tai ruusuistakaan tänne. Tosin olen erittäin onnellinen tutun raskaudesta, vaikkei hänelläkään tällä hetkellä todellakaan mitenkään helppo elämäntilanne, jota tosin en ala tänne ruotimaan. Heillä on yksi adoptiolapsi ennestään -heidän kun ei pitänyt koskaan saada omaa, mutta toisin kävi. Toivon hänelle odotukseen kaikkea hyvää ja enkeleitä.

Töissä tosiaan riittää kiirettä, liiaksikin. Ja odotan kuin kuuta nousevaa viikonloppua, jolloin mulla olisi vapaata. Sanomattakin lienee selvää, että mieshän on lauantain töissä, joten yhteistä aikaa ei hirveästi ole tiedossa taaskaan. Tuntuu, että ollaan aina vuoronperään vapaalla. Mies oli viime viikonlopun vapaalla ja mä töissä. No, aina niitä ei saa soviteltua. Ja miehellä nyt on kaikki vapaa-aika mennytkin autojen kimpussa. Kaikenlaista remonttia.

Syksyyn ja talvenkin pitäisi alkaa valmistautua, mutta jotenkin ei jaksaisi ymmärtää, että tämän vuoden kesä meni jo (missäköhän välissä?). Vaikka olenkin jo muutaman viikon pitänyt villasukkiakin jalassa =) Pihassa riittäisi syyshommiakin vaikka millä mitalla. Kukkamaata pitäisi alkaa valmistamaan syksyyn, istuttaa syyssipulit, purkaa katoskankaat jne.jne.
Sisällä sain kyllä sunnuntaina jo sen verran aikaiseksi, että pesin ikkunat ja laitoin tuplalasit ja teippaukset paikoilleen, meilläkun on yhä alakerrassa nuo "vanhanaikaiset" ikkunat.

Huomaa muuten tässä omassa väsymyksessäänkin, että syksy ja ennenkaikkea PIMEYS ovat saapuneet. C-vitamiinia ja kynttilöitä kuluu. Ja siis c-vitamiini sisäisesti ja kynttilät olohuoneen pöydällä =D
Ja huomaa senkin, että päivä päivältä ja viikko viikolta, minä olen enemmän ja enemmän loman tarpeessa.. parhaiten sen huomaa työmaalla - nimimerk. noloja kokemuksia..
Viime viikolla niitä sattui nimittäin enemmänkin. Yksi päivä palvelin asiakasta kassalla ja kun minun piti kertoa hänelle ostosten loppusumma, paukautinkin ääneen, että 35 minuuttia *noloa*. Asiakas purskahti nauruun, ja kysyi, että sen verranko olis työvuoroa jäljellä, ja hymyillen myönsin, että joo, kyllä.. Olin nimittäin juuri katsonut hetki sitten kelloa. Joo-o..
Toisena päivänä oli kassalla aivan mieletön kiire, ja minä yksin palvelemassa, kun työkaveri oli vessassa käymässä. Kun hän viimein palasi takaisin, huomasin, etteivät minun jononi hännillä olevat asiakkaat olleet huomanneet takanani olevan kassan aukenemista, joten minun oli tarkoitus huudahtaa asiakkaille, että viereisellä kassalla on tyhjää.. Joo, arvatkaa mitä suustani pääsi ???? Mä huomasinkin huudahtavani, että viereisellä kassalla on jonoa.. KÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄK!!! Mä olisin voinut vajota maan alle. No, nauruahan siitä seurasi =)

Vaikka kaikista noloin tilanne minulle on kyllä sattunut edellisessä työpaikassani. Nyt sitä kyllä jo muistelee nauraen, mutta silloin ei naurattanut yhtään!! Olin töissä leipomo-kahvilassa, ja meiltä oli siis mahdollisuus ostaa leipomon tuotteita joko mukaan, tai nauttia paikan päällä vaikka kahvin kera. Eräs tukevahko miesasiakas siis tuli kahvilaan, ja pyysi KYMMENEN lihapiirakkaa. Arvatkaas mitä meikäläinen päästää suustaan??? No, minähän vanhasta tottumuksesta sanon tälle asiakkaalle, että syötkö täällä vai otatko mukaan? HALOO!!!! KYMMENEN LIHAPIIRAKKAA- JA MÄ KYSYN TUKEVAHKOLTA MIEHELTÄ, ETTÄ SYÖTKÖ TÄÄLLÄ.... !!! Tuolloin mä olin valmis vajoamaan maan alle, syvimmistä syvimpään koloon, josta en koskaan pääsisi pois..

Joo, olen mä loman tarpeessa!!!!

Ja ellen pääse sinne piakkoin, niin ehkä sitten ensi kesänä.. *toivoa täynnä*

HUOH - nyt nukkumaan, tai ainakin pesulle ja telkkarin ääreen. Ehkä tännekkin tulis taas kirjoiteltua enemmän.
VOIKAA HYVIN - JA LAITTAKAA KYNTTILÄT PALAMAAN
*nauttii kynttilöiden loisteesta*