Elämässä on tapahtunut aivan mielettömästi kaikkea - suurimmilta osin pelkkää hyvää kuitenkin =) Olen löytänyt rinnalleni oman sielunkumppanini -  miehen, jota rakastan enemmän kuin taivaalla on tähtiä <3 Olemme eläneet yhdessä jo viime vuoden heinäkuusta saakka eli pian vietämme vuosipäivää, vaikka olemmehan me tunteneet toisemme jo useamman vuoden. 

Alkuelämäämme tosin mutkistivat todella paljon muut ihmiset (exät), jotka keskittyivät enemmänkin meidän elämäämme kuin omiinsa, nyt sekin alkaa onneksi jo olemaan mennen talven lumia. Heillä kun tuntui uusista kumppaneistaan huolimatta olevan pääelämäntehtävänä vaikeuttaa meidän. Ja ehkä se ei olisi tuntunut niin musertavalta ja piinaavalta, jos olisin osannut vain ottaa rennommin, ja olla välittämättä kaikista pahoista puheista. Se vaan oli helpommin sanottu kuin tehty.. 

En ollut koskaan uskonut voivani tuntea toista ihmistä kohtaan näin, kun miestäni kohtaan tunnen. Kuten hänellekkin yksi päivä sanoin, niin en ole tainnut koskaan ennen elämässäni olla edes onnellinen ennen häntä. Enää ei tarvitse pelätä yhtään mitään, eikä miettiä mitä voisi sanoa ääneen. Olen myös viimein ymmärtänyt, etten ollutkaan niin paska ihminen, kuin miksi exäni oli opettanut minut itseni tuntemaan. En olekkaan syyllinen hänen hermostumisilleen, suuttumisilleen, lyönneilleen.. Siitä kertoo jo sekin, että hänen uusi kumppaninsa koki sen muutama viikko sitten jo toistamiseen... Ei se vanha koira vaan uusia temppuja opi.. 

Elämääni kuuluu tällä hetkellä mieheni lisäksi "omat" teinit, joista toinen täyttää muutaman kuukauden päästä sen 18v,  sekä "miehen lapset", joita on kaksi alle kouluikäistä. Yhteisistäkin lapsista on ollut puhetta, ja ne ovat suuren suuri haave, jos Jumala vain suo, ja toivottavasti soisi, koska saa tulla jos on tullakseen <3

Mutta valtakunnassa siis kaikki aivan loistavasti <3

HYVÄÄ KESÄÄ KAIKILLE <3<3<3